Lemin kirkonkylän puiden maisematyölupa on lemiläisittäin merkittävä ennakkopäätös, Markku Peutere kirjoittaa.
Lemin kirkonkylässä taitaa tulla ensi kertaa testattavaksi valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä koskevan velvoittavan asemakaavamääräyksen toimivuus niinkin arkiselta tuntuvassa asiassa kuin puiden kaataminen
Lähestysmistapoja, mielipiteitä, on useita: kulttuurimaisema, liikenneturvallisuus ja -sujuvuus, luonto ja sen moninaisuus, viihtyvyys. Lisäksi viime aikoina yhä enemmän myös tienpidon taloudellisuus, tehokkuus ja säästöpaineet.
1980-luvulla istutettiin koivuja oikein mainoskampanjoin uusien asukkaiden saamiseksi. Osa koivuista on jo tullut elinkaarensa päähän. Silloinen kunnanhallituksen puheenjohtaja Esko Muukka kantoi huolta kirkon ja kunnantalon puistojen kulttuuripetäjistä, nekään kun eivät ole ikuisia, vaikka joskus siltä tuntuisi. Männyn taimia istutettiinkin puistikoihin. Sitkeimmät ovat jääneet eloon, kasvu on vaivalloista. Maa on kirkonkylällä karua. Vuonna 1943 myrskyn kaatamaa koulumännyn kantoa suojellaan yhä.
Kunta on nyt antanut ELY-keskukselle maisematyöluvan lukuisten puiden kaatamiseksi. Mahdollisuuksia kannanottoihin on varattu rajallisesti. Päätösvalta asiassa on kunnan sääntöjen mukaan yhdellä viranhaltijalla. Ei olisi pahitteeksi, jos näin merkittävä ja ennakkopäätöksen luontoinen asia päätettäisiinkin vielä porukalla eli teknisessä lautakunnassa. Sekin olisi sääntöjen mukaan mahdollista.
Markku Peutere