Musiikkijuhlien aikaan oli Luumäeltä tullut Lemille konserttivieraita, jotka olivat kirkonmäellä kaivanneet ulkohuussia. Heillä kun Taavetissa kuulemma sellainen seisoo torin laidassa ihmisten käydä asialla.
Jostain syystä ei luumäkisille riittänyt seurakuntatalon sisävessa, johon kirkosta oli toki opasteet, vaan olisi kotoisasti haluttu tehdä ulkohuussiin.
Lemillähän tämä mahdollisuus meni kunnanviraston piharakennuksen myötä. Keltaisessa varastossa oli kompostikäymälä, mutta enää ei ole koko rakennusta. Toripäivinä pidetään ovea auki kunnanvirasto 1:een, jossa vessakäyntejä ei vielä tarvitse pelätä; sen pituinen istunto ei ole terveydelle vaaraksi hometalossakaan.
No, Lemin miehet parakista nyt huolestuivat, että Taavetissa olisi joku asia paremmin kuin Lemin kirkolla ja menivät tarkastamaan, pitääkö puhe ulkohuussista paikkansa. No, pitihän se: siinä se oli torin laidassa, ja Lemin miehet joivat torikahvit, ottivat kuvan todisteeksi ja antoivat sen eukkomammallekin:
Siinä se seisoo.
No, oliko se jonkinlainen ekovessa vai ihan wc? uteli eukkomamma. Se tieto kun tuntuisi oleelliselta, jos meinataan mallia ottaa tai edes kateellisia olla.
– Ei me sitä tultu katsoneeksi, vastasivat Lemin miehet.
Ai että ette. Ja miksiköhän?
– Ei ollut asiaa.