Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kymmenkunta vuotta sitten sain lahjaksi pöntön,j oka oli kauniisti ja värikkäästi maalattu. Mallina lie ollut satulintu, ja joku sanoi, ettei tuommoseen pönttöön mikään lintu pesi. Vuosikausia se oli kuitenkin yksi suosituimmista, tänä vuonna en ole huomannut liikettä siinä… yleensä salasin pesijä pihassani on leppälintu. Sen huomaa onnistuneen vasta, kun on jo pojat pihalla. Saa nähdä.
Tänä kesänä kirjosiepot ovat valloittaneet pihan pöntöt lähes kaikki. Tämä laitimmainen pönttö kuului aikanaan hankittaessa niihin, joihin tuskin lintu menee, vaan kukapa sen linnunmielen arvaa. Nytkin siinä asustaa yksi kiskosieppoperhe, ja poikia jo kovin houkutellaan ulos. Tässä isäpappa koittaa valaa rohkeutta hyvin syötettyyn poikueeseen.
Eräänä päivänä Mäntyperän eukko oli menossa pitkästä aikaa Katiskaan ja Krumluuriin, kun kaveri sattui soittamaan…”jos kerran oot sinne menossa, niin oiskohan siellä pyöränrengas, numerot saar just…” En ottanut numeroita, vaan vein kännyn Mari Haikolan korvalle, ja mainiosti onnistui tällainenkin nettitoimitus, ja tunnin parin päästä kilometrejä jälleen kaverille kertyi.
Mäntyperän eukkoa askarruttaa kuitenkin yhä vielä, olisiko kuitenkin pitänyt investoida myös asuntoasioihin, sieltä kun löytyisi myös näin somasti uudelle asukkaalle viitoitettuja asuntoja… vai olisiko tuo pelkkää krumeluuria. Asia on yhä harkinnassa.
