Juhannuskukkia
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kissankellojen kukkiessa kuumasta ja kuivasta välittämättä pientareilla matkaan lähtivät jo aamuaikaisin muuan eukko ja ukko.
Ajelivat, aattelivat, ihmettelivät tien poikki poukkoilevia pupujussikoita, turuilla ja toreilla juhannuksen riemun riepaleita tuulenpuuskien tanssittamia, kurkia ja joutsenia viheriöivillä pelloilla. Bensojen hintoja kirjattiin ylös, ja huomattiin, että piennarkukkien paikat oli sininen lupiini varastanut jo Varkauden kohdalla.
Irene Partasen kioskilla iloinen savolaisneito paistoi ensimmäiset letut matkalaisille, mukavat jutut ja mahtavat herraskaiset huonekalut suuressa teltassa loivat ristiriitaisen tunnelman turvavöillä vyötettyjen kallioiten taiteelliseen kainaloon. Lisää ristiriitaa kertoo radio – ihana hellettä huokuva aamu kertoo Wagner-taistelijoitten hyökänneen omia vastaan…. Suomenlipunpäivä saa taas uuden merkityksen. Väriä kantavat myös pientareet, lupiini ja koiranputki…
Eukko alkaa etsiä tienviitoista tuttuja sukunimiä ”Kukkopuro, Kallioniemi, Halla-aho, Kivimäkl, Torvela, Tolja…” Kaatuneita puita… niitä on paljon, ja jäkäläkankaat odottavat vielä turhaan porotokkia atrialle. Ukonkin alkaa olla taas nälkä, katselevat kaihoisasti levikkeitä, ei tuo, ei tuo, mutta nyt se löytyi, ihana kuulakas Lassilan lampi keskellä kuivaa kangasta. Vesi on kirkasta ja puhdasta, hiekka pehmeää, eukko heittää kengät jalastaan ja kahlailee autuaana pienten sammakonpoikien keskellä. Eväskahvit maistuvat.
Puolangan pessimistit jäävät taakse ja poronhoitoalue alkaa Ukrainan väreissä, hentoisen leinikkimaton muodostama raita pientareella rajautuu jälleen kissankellojen sineen. Maisema kuin sotatannerta, valtavia myrskytuhoaukkoja,j oita vuoden mittaan on aika paljon saatu jo uutta elämää odottamaan, pieniä taimia pukkaa jo raivattu maa.
Juuri sopivasti Tulitauko risteyksessä tarjosi mainiot muonat lettukahveineen, mutta radion uutiset kertoivat kuohunnasta Venäjällä, omat joukot taistelevat keskenään!
Iltaviideltä eukko päätti tarkastaa Joulupukin ajoneuvorivistön,
ja ukko alkoi katsella paikkaa, mihin parkkeeraisi omansa yöksi renkaita leppuuttamaan… eikä tuo eukkokaan vastaan pannut, kun päivän päätteeksi kantoi petivaatteensa Orakosken Kymppi-mökkiin…
Alueen lippurivistöstä puuttui yksi lippu, mutta muut lähinaapureitten värit liehuivat juhannksen hienoisessa tuulessa. Kitisen(?) pinnan yllä yllä kiehui hyttysten paksu pata, ylös.alas, sivulle… .Alle satasella keskiyönaurinko, kuumaakin kuumempi mainio sauna ja levolliset aamuyön unet kauniissa rantamökissä…. Ukon ja eukon juhlajuhannus.
