Luonnon ja ihmisten ihmeitä
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Eukon ja ukon matka jatkui Tenon vartta myöten, kunnes ruvettiin miettimään minne sitä päänsä kallistaisi etelän ihminen. Eikä aikaakaan,kun tienposkessa on viitta Veitsikon lomamökeille.
Tunturikoivikon ja hiukan ränsistyneen maalaismaiseman läpi johti kapea, joskus asfaltilla katettu tie tutun talon pihaan, ja kanssamme saapui asioimaan tuttu totinen poika, huolellisesti kirjasi ylös tulijain tiedot ja tuumasi lopulta; ”tehän tiedättekin paikat…”
Vajaa 60 euroa tarjosi ihanan rantamökin, tänä vuonna ilman kalanperukuun tuoksua, ilman aanuaikaisin veneilleen lähteviä kalastajia. Saunatta päättivät eukko ja ukko iltaan tyytyä, kovasti kun tehtiin tieteellistä työtä netin kanssa. Oli päätetty, että kokeillaan sen toimivuutta korvessa ja kaupunkien laitamilla, niinpä nytkin.
Eukkonen etsi tietoja salaperäisistä ralliautoista, ja toden totta, menossa oli Baltic Car Rally, 7500 km, 16 päivää, eikä gps.sää saa käyttää. Englanninkieliseltä sivulta löytyy myös uusi suunnitelma Championshipseille, kisa kiertää neljä MM-rallia ja alkaa Jyväskylästä tänä kesänä….
Tämän alueen viihtyisyys on todella huippuluokkaa. Eukko oli tyytyväinen, kun vessan seinälle oli pantu oven kahva juuri sopivasti auttamaan vanhuksia pytyltä ylös. Kaikki ohjeet olivat selvät, ja päättyivät kohteliaasti KIITOS-sanaan. Koko vierailun kruunasi lopulta ukon kiikarointi ja tuumailu: ”mikäs tuo mahtaakaa olla tuo musta lintu, jolla on tommonen valkoinen…” Eukon sydän hypähteli muutaman ylimääräisen kierroksen… pihassa, ihan silmäin alla noukki matosia aikuinen sepelrastas,jota Kilpisjärven koivikoistakin oli vuosia etsitty. Arvaa, saiko ukko suukon poskelleen!
Matkalaiset jatkoivat matkaa kohti Nuorgamia nähdäkseen mitä kuuluu toukkien taannoin tappamille tunturikoivuille. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, entiset mustat rungot versoivat lehtiä, ja maanpinta oli täynnään uusia terhakoita taimia! Ruskasta tulee upea.
Kohta ollaan jo Norjan puolella, ja ukko kurvaa E 75, kohti sitä kamalan pelottavaa kuumaisemaa, hirvittäviä ahtaita mutkia ja mäkiä,joiden taakse ei näe. Nyt on tosin ollut ammattitaitoinen tiemestari asialla, tietä on levennetty, ja kohtaamispaikkoja on paljon. Silti on aivan hurjaa, kun vastaan tulee 13 italialaista matkailuautoa… liekö käyneet perillä asti kylässä ,jossa ketään ei asu talvella….
Aamusta on viileää, vain +11 astetta, taivas pilvessä, meri harmaan ja sinisenkirjava, rannoilla keltainen rakkolevä lilluu aallokossa… Laitumella louskuttaa leukojaan karja, vaaleita lapinlehmiä mustin silmin.
Sakea sumu leviää maisemaan, lampaat ovat märkiä, lapsoset painautuvat emojen kylkeen.
E 75 on tietyön alla, erikoisesti moottoripyöräliikennetä varoitetaan soraosuuksilla. Suolla on hiekkadyynejä, ikäänkuin ikirouta sulaisi. Reissun suurimmat porotokat levittäytyvät näille vihreille niityille, joilta on turha etsiä kahvilaa tai vessaa…. pohjanpajupuskat onneksi pelastavat vatsavaivaisen eukon….
Lintukallioilla eukkoa vastaan tulee herttainen pariskunta… viittoilevat harmaalle taivaalle, ja kyselevät huonolla englannillaan, missä on sinun ambrello. Viittoilivat myös yksinäistä pitkäputkista miestä, hän on ”professionaal”. Sitten herra hymyilee, ja näyttää, missä hän on professionaal… tupakkasätkä kääriytyy näppärästi ilkikurisesti ilmeillen. Suomalaisperhekin tuli matkalaisille puolitutuksi, ja eräälle nuorelle parille eukkonen yritti selittää kivitaskua ihan kahdella kielellä… herrasmiehen netti pelasti tilanteen.
Pitkän päivän päätteeksi eukko ja ukko päättivät kokeilla, riittääkö matkabudjetti pohjoisimpaa retkeilykeskukseen, Nuorgamista saatiin saunaton mökki 26 kohtuuhintaan, ja ihana Nessebyn kirkko pihoineen oli viimeinen muisto, ennenkuin eukko vaipui levolliseen uneen.