Kirkollisia kahveja ja kummia kulkupelejä
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Aamuaurinko herätteli jo aikaisin, ikkunasta kurkisteltiin outoa yhdistelmää; saksalainen pariskunta, jotka reissaavat Ladalla! Ladalla! Eukko päättää vilkaista sitä vähän lähempää samalla, kun käväisee retkeilykeskuksen pikkulassa ja keittotiloissa…
”Katoha, jot tuut takas ommaa mökkii, eile sie väitit tätä kakskutoseks.” tuumaa ukko, mutta eukko on jo seuraavassa pihassa, jossa komea herrasmies kiillottelee sinisen Ladansa kylkiä. – Guten Morgen, huikkaa eukko, ja kehaisee samalla, miten nätti auto, merkki on itsellekin tuttu monien vuosien ajoilta…
Tästäpä saakin kuulla ihmeellisen tarinan. Auto on 50-vuotias, itäsaksalainen, ja perintökalleus. Mies on saanut sen vanhemmiltaan, ja se on hyvin tärkeä ja rakas. Satasella kulutus on tuttu ladamainen 7,6 litraa. Matkaa on tehty jo paljon, ja nyt ollaan seuraavaksi menossa Jakobstadiin, tuttavia tapaamaan….
Kohta ovat matkalla myös eukko ja ukko, ajelevat pitkiä taipaleita keskellä ei mitään, matalaa kuivaa kangasmetsää, joki alhaalla jyrkänteen puitten välistä vilkkuen. Ihmettelevät muinaisia postinkantajia, jotka jalan seikkailivat postisäkkeineen yksinäisiä taipaleitaan. Päättävätpä poiketa katsomaan, vieläkö on ”Retkula” jyrkänteen alla odottamassa silloin tällöin saapuvia matkalaisia. Kovin on muuttunut paikka, portaita on tehty, ukko ottaa kuvia eukolle näyttääkseen, ei ole eukosta enää näitä jyrkkiä kulkemaan. Oi niitä ihania muistoja!
Kohta kohoaa korkealla mäellä Utsjoen kirkko tupineen, ensin nautitaan ”kirkkokahvit” vohvelien kera, ja sitten hoidetaan seurakunnalliset velvollisuudet. Kahvinkeittäjät ovat tällä kertaa vapaaehtoisia Etelä-Suomesta, Helsingistä ja Kuopiosta, ovat onnellisia,kun pääsivät Lappiin ”lomalle”, toista päivää ovat lomatyössä. Eukko tuumaa, jos oltais nuorempia, mekin voitais…. No,nyt toki heittäydytään hetkeksi botanisteiksi, etsitään ja löydetään tupien takaa ketokatkero sinisilmä, ja ukko huomasi jopa kirkonrotan pujahtavan pikkuruiseen koloseensa ruohotupsun alle…
On hyvin juhlallista astua sisään komeaan kivikirkkoon, jossa on kuultu niin urkusoolo kahdelle, kuin kveenien juhlapyhien saattueen mainiota kieltä. Tällä kertaa ukko avaa Pyhän kirjan ja on lukevinaan päivän tekstin. Kirkossa on kauniit urut ja mainiot saamelaisväirisin pehmustein päällystetyt penkit.
Matkalla Ivaloon väistävät hädin tuskin tiellä heittelehtivä poro, jota paarmat ahdistelevat. Siidan pihassa ihastelevat hyvin runsain tavaroin pakattua puolalaista moottoripyörää, kaksi kypärää odottaa tienpäälle lähtijöitä. Sisällä rakennuksessa kauniit taulut ihastuttavat varsinkin eukkoa, ukko tuijottaa taas ennestään tuttuja hurjia takaa-ajoja, sudet ja ahmat, kotkatkin porojen suuri surma.
Jäniskoskella vain varis hiukan hättyyttelee. Vanhat puut huokailevat kosken kuohuja kuunnellen, leveä tie vie kivikossa parkuvien vesien äärelle, hiukset kostuvat rtukecalla riippusillalla kulkiessa. Laavulla on evästelijöitä, ja polun varressa kukkivat mesimarjat.
Inarin leirintäalue saa eukon haukkomaa henkeä. Poissa ovat tiuhaan tuupatut punaiset mökit, niiden tilalla on mustia lasiseinäisiä kopperoita, paljalla hiekalla tasapainotteleviä synkkiä rakennuksia… eivät taida olla meitä varten, tuumaa ukko. Niinpä evästelemään jäävät jälleen Karhunpesän kivikkolammelle, auto tömähtää lähtiessä yllättävään kuoppaan asfaltissa, ja eukko parkaisee, kun kolauttaa kyynärpäänsä oveen kipeästi, ai-jai!
Tuo nyt on pieni kolhu, mutta Kaunispäällä +20 asteen ilta-auringossa jo hiukan säikäyttää… siellä on rakenteilla koko PÄÄLÄHTÖpiste UKK-reitille, voi pää-parkaa! Eukko ja ukko valitsevat toisenlaisen pään, Kiilopään, ja päättävät syödä ravintola ruokaa- tarjolla on salaattipöytä ja sipulikeitto. Molemmat maksetaan, mutta arvaat varmaan kumpi syö vain keiton, ja senkin pitkin hampain….
Auto on niellyt kilometrejä, ja eukko-parkaa nukuttaa… Ukko soittelee Kiveliön Kalaan, siellä pitää kalakauppaa ja mökkipaikkaa muuan Martti Ukkola, jonka veli on se painija…. 55 euroa takaa väsyneille mukavan mökin ja yhteisen suihkun ykköslaatua, vaikka kakkosmökki onkin….hyvää yötä!
