Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Hyvinvointi puhutti savitaipalelaisia maanantai-iltana kun Etelä-Karjalan hyvinvointialueen johto oli vierailulla.
Marraskuinen lumituisku pyörähteli levottomasti maisemassa kun runsas joukko ihmisiä kokoontui Europaeuksen koulun ruokalaan kuulemaan ja haastamaan Sally Leskistä ja muita Ekhvan ihmisiä. Mäntyperän eukko oli juuri kuullut radiosta, että Lappeenrannan kaupunginjohtaja Jarva ei enää huomenna ole johtaja, vaan varajohtaja astuu remmiin. Mainittiin myös puolen vuoden palkat jne, ja eukko oli lataantunut kyselemään Ekhvan johdon kultaisista kädenpuristuksista ja erorahoista….. mutta.
Yleisöä oli tuvan täydeltä ja seinällä mielenkiintoinen kuva.
Kkunnanjohtajamme Johanna Mäkelä juuri puhumassa kädet tehokkaasti liikkeessä. Otin kupin kahvia ja paksun siivun Pihamon pullaa, ja yritin saada puheesta jotain muistiin. Kuuluvuus avarassa huoneessa oli tosi huono, takaani kuului toki yhtenään: ei kuulu mitään, ei kuulu mitään. (Mutta pyysin Mäkelältä kertauksen asiasta kotiin päästyäni ja sain sähköpostissa vastauksen:)
”Minä korostin välimatkojen merkitystä toimintojen järjestämisellä ja sitä, mikä merkitys kulkemisella on. Otin asiaa enemmän elinvoimakysymyksenä. Jos kuntalaisilla ei palvelut luonnista lähelle, niin kuntalainen saattaapi muuttaa pois. Työikäiset vanhemmat, lapsi sairastuu, äiti isä Lappeenrannassa töissä ja lääkäriaika annettaisiin sitten vaikkapa Luumäeltä. Kyllä menee vaikeaksi! Tai vaikeammin työllistyvä, tarvitsee tilanteensa selvittämiseksi lääkäripalvelua Lappeenrannasta, niin edes takas kulkeminen on hankalaa ja kallista. Otin esille myös sen, että pelkästään terveyspalveluista keskustelu saattaa peittää alleen jotain muuta, mikä yhtäkkiä onkin sitten karsinnan kohteena. Savitaipale on 3229 asukkaan kotipaikkakunta syyskuun lopun tilanteessa. Me haluamme, että meille järjestetään meille sopivasti tarvittavat palvelut. Jos ja kun korostavat tiedolla johtamista, niin sitä pitää tehdä ehdottomasti myös meiltä päin kohti Lappeenrantaa. Eikä vain Lappeenrannasta käsin miettimällä. Tarkoittaa että meitä pitää oikeasti kuulla”, Mäkelä kirjoitti.
Onneksi vierailijoitten äänet sentään kuuluivat. Hyvinvointialueen johtajan Sally Leskisen puhetyyli on varsin selkeä, keskusteleva ja ymmärrettäviä sanoja täynnä, sitä on mukava kuunnella. Papereita hän ei tarvinnut, suuret taustakuvat tekivät kaikille selväksi mistä puhutaan. Kyllä hän myönsi, että vielä yllätyksenä juuri tullut kunta-avustusten leikkaus tekee kipeää. On työn takana saada kaikki toimimaan, kun työväkeä ei saada eikä rahaakaan ole. Keikkalääkäreihin on pakko turvautua, kun muutakaan ei ole, mutta ihan selvästi hän myös sanoi, ettei terveyskeskuksia lopeteta, työväkeä ei irtisanota eikä vähennetä. Vakaviksi ilmeet kuitenkin välillä menivät.
Anneli Kiljunen kertoi käyvänsä usein Savitaipaleella, hänellä oli omainen Suvannossa hoidossa, jota hän kovasti kiitteli. Samoin lasten ja nuorten palveluita, kouluja ja harrastuksia. Asiointiliikenteeseen hän kaipasi muutakin kuin terveyspalveluja.
Leena Saramies puuttui myös kulkemisen vaikeuteen, mutta hän oli pohtinut myös maatalouden vaikeaa asemaa kunnassamme: maaseutuhan hiljenee vuosi vuodelta, ja oma ruokatuotanto olisi tärkeää. Hänen puheessaan kuului aito huoli nuorista perheistä.
Jouko Koskinen mainitsi, että Savitaipaleella on sentään vuosina -21-22 ollut neljä sukupolvenvaihdosta maatiloilla alkutuotannon ongelmista huolimatta. Mutta muistutti, ettei pieni kunta sentään ole mikään ”kaatopaikka”, halusi mainita Jouko Saramiehen tohtoritutkinnon ja tärkeät tutkimuset ym.
Jouko Saramies puolestaan puuttui huonoihin yhteyksiin ja työvoiman saantiin. Kuulinkohan oikein, että sitkeitten yritysten kautta saatiin kuitenkin oma keittiö toimeen! Molempien Saramiehien puheet osoittivat kunnan ihmisten ja asioitten suurta tuntemusta ja huolta – harmi, että kuuluvuus oli todella huono!
Taisi olla hammaslääkäri, jonka puheesta emme kuulleet taakse mitään, varsinkin kun seinän takana taisi alkaa kansalaisopiston tms musiikkitunti… Pätkittäin hyviä asioita puhui moni muukin, kuulumattomissa. Onneksi ihan siinä vieressä oli selväsanainen nuorimies, vaikuttavuus- ja tietojohtaja Juuso Tamminen. Hän kertoi, että Kaikua (digiyhteyttä) parannetaan koko ajan, ja että asiakaspalaute olisi erittäin tärkeää.
Selkeää puhetta, toivotaan, että Kaiku-yhteydet saadaan kuntoon.
Kristiina Pihlajamäki valitti julkisen liikenteen puuttumista, ja mainitsi, että taksejakin on liian vähän. Monelle ihmiselle Kela-taksikin on liian kallis, ja sen tietää kyllä eukkokin: jos Mäntyperältä tilaa Kela-taksin terkkariin, se on 50 euroa mennen tullen. Kaikilla ei ole autoa, ei edes ajokorttia, eikä jokaisen kunto varsinkaan sairaana riitä ajamiseen.
Juhani Kylliäinen mainitsi, että asioitten hoito pitäisi lähteä ruohonjuuritasolta, ja Suvannon kohtalosta keskusteltaessa tiesi, ettei Eksote aikanaan toimittanut asiakkaita Suvantoon. Tähän Johanna Mäkelä sanoi, ettei Vanhaintuen konkurssi kuitenkaan Ekhvan syytä ollut, ottivat hyvin kopin, ja asukkaat saivat jäädä. Vieraat kehuivat Savitaipaletta, toivottivat pitovoimaa ja sitoutumista ja melkolailla tyytyväisiä kuulijoita lumituiskuun koululta lähti.
Ihan lopuksi pyysin Sally Leskisen kuvaan koululaisten lastenoikeuksien päivän taideteoksen viereen toivoen, että hän todellakin voisi olla ”meidän Sally”, eikä ”saneeraaja-Sally”. Ihan oikeesti lupasi yrittää, ja taidan häntä uskoa.
Sähköpostissa Johanna Mäkelälle pyysin myös kommenttia, mitä ajatuksia tapahtumasta jäi mieleen. Näin hän vastasi:
”Harmitti, että nostin käteni liian myöhään enkä saanut enää puheenvuoroa. Olisin sanonut ääneen, että miksi pelastustoimesta ei sanottu sanaakaan. Jääkö sekin vain jonkun muun keskustelun alle? Sanoin minä tämän Sallylle tilaisuuden päätyttyä, ja kuulin kuinka se todella on vielä hyvällä tasolla, siis pelastustoimi. Mutta olisihan siitä voineet hekin puhua.
Mitäpä muuta, hyvässä hengessä kuitenkin keskusteltiin, kuuntelivat, kirjasivat ylös. Pieni pelko kuitenkin on koko ajan, että mitähän seuraavaksi…”
Lemille Ekhvan kiertue ennättää tiistaina 28. marraskuuta kello 17-18.30. Tilaisuus on koulukeskuksen auditoriossa.