Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Joululaulut ovat kaikuneet jo pitkään kaikissa mahdollisissa paikoissa, kouluissa, ravintoloissa, metsästysmajoilla, nuotioilla ja kirkoissa.
Vasta äsken Savitaipaleen kirkko oli tupaten täynnä Kauneimpien joululaulujen laulajia, riemurinnoin saimme laulaa tuttuja ja joitakin oudompiakin lauluja yhdessä toisten kanssa. Oli mukana nähdä ja kuulla myös vapautunut ja hymyilevä Gospel-kuoro kahden laulun verran.
Tänä maanantaina parkkipaikkaa sai taas hakea pitkään kirkon kupeesta, jos halusi mahtua kirkkoon kuulemaan keskiaikaista joulumusiikkia Aino Juntusen johtaman Adoramus-kuoron ja soitinyhtyeen esittämänä.
Jouko Saramies kertoi kuoron synnystä: Ensin oli muutama kokoontunut samanmielisen musiikin pariin, aluksi piti olla kaksi henkeä kuhunkin äänialaan, nyt heitä on esiintymässä 15, joista kuudella on myös soolo-osuuksia. Laulajat ovet Taipaleen seurakunnasta Lemiltä, Taipalsaarelta ja Savitaipaleelta, laulavat kunnat ovat näinkin yhdistäneet voimansa.
Voiman-ja taidonnäyte olikin Johann Kuhnaun (1660-1722) ”Laps’ syntynyt on meille – Uns ist ein Kind geboren”. Haltioitunut kuulija kirkosta poistuessaan sanoi oikeastaan kaiken, mitä tästä voi sanoa: ”Kylläpä oli mahtava – vaikka en mitään muuta ois kuullut, ni tämä oli jotain uskomatonta…”
Sooloja oli kolme, ensin 3. aaria ”Synnyinpäiväsi jo koittaa” mahtavalla bassollaan Risto Savolainen, sen jälkeen kuoro ”Nimeä herran tahdon kiittää” jälleen aaria : ”Kiitos Jeesuksen nyt olkoon” vahva ja kaunis tenori Risto Juntunen. Kuoron jälkeen kolmannen aarian Jeesusta kiittäen lauloi altto Nina Tynkkynen, jonka jälkeen kuoro päätti esityksen mahtavaan ”Halleluja, nyt Herralle soi”. Soolot olivat huikean hienoja, ja musiikki koristeellista, pieniä koukkuja ja mutkia täynnä, jossain vaiheessa tuli Mozartkin mieleen musiikin kuvioissa. ”Herralle soivat sydäntemme hartaat kiitosvirret, Halleluja!”
Andreas Hammerschmidt (1611-1675) sävelsi 6-ääniselle kuorolle riemullisen laulun, ”Iloa,iloa, suurta iloa”, joka oikeastaan kuulostaa tuutulaululta, riemu on hillittyä. Seuraavana saimme kuulla kahden sopraanon herkän dueton, Johan Hermann Scheinin (1586-1630) ”O Jesulein, o Jesulein”, jossa lapsoselta pyydetään uudenvuodenlahjaa – ei kultaa eikä hopeaa, vaan lepoa , rauhaa ja iloa lupaa lapsi. Ja mikäpä sen parempaa olisikaan. Duetto kahdelle hiukan eriväriselle sopraanolle oli runollisen kaunis! Tiina Keskisaari, Helena Leppälä.
Tomas Luis de Victorian (1584-1611) O magnum mysterium oli soinnuiltaan niin kaunis, ohjelmalehtisessä kerrotaan siinä ihmeteltävän, kuinka on mahdollista, että tallin eläimet saivat nähdä Herran makaavan seimessä! Tässä teoksessa sykki elämä ja sydän.
Johann Pachelbelin (1653-1706) Kaanon kuultiin jousikvartetin esittämänä. Tässä kappaleessa taustaa tukee sellon hiukan yksitoikkoinen rytmi, ja ääni, jonka tunsin tulevan ikäänkuin ”mahanpohjasta”, painava, tasainen , mukava pohjasoitto.
Dietrich Buxtehude (1637-1707) on antanut oppejaan myös Johann Sebastian Bachille, joka katsoi 400 kilometrin kävelyn oppien arvoiseksi! Nyt kuultiin lyhyt ja yksinkertainen koraalikantaatti, omastakin virsikirjasta löytyvä virsi 18, Nyt ilovirttä veisaten. Viulut ja kuoro keskustelevat, ja bassocontinuo puhkuu. Ilo oli aika hillittyä…
Sen sijaan yllä mainitun Bachin (1685-1750) Puer natus in Bethlehem, alunperin joululaulu 1300-luvulta, jonka pohjalta Bach sävelsi urkukoraalin, mutta nyt se esitettiin jousikvartettona, johon kuoro liittyy mukaan todella riemukkaasti. Taivaallista riemua!
Bachin Wachet auf, ruft die Stimme perustuu virsisävelmään vuodelta 1566. Löytyypä se nykyisestäkin virsikirjasta esimerkiksi virsi 29. Tällä kertaa se kuultiin huilulle, oboella ja continuo-uruille sovitettuna. Näistä uruista tulee mieleen vanhat koulun urkuharmoonit, äänessä on samaa pehmeyttä ja puhkumista…. Kaunis sovitus.
Michael Praetoriuksen sovittama ” On ruusu Iisain juuren” on vallan tuutu melodia, Tuo armon valkokyyhky lienee ollut soolon laulavalla tenori Sami Tapanaisellakin mielessä,kun katse kohosi aina ylös parvien kaiteille. Virsikirjasta tämäkin löytyy, virsi 23.
Aina kaunis ja ihana Maria, Herran piikanen on tuttu kuorolaulu, joka nyt esitettiin nykyaikaisena sovituksena (Gottfried Woltersin 1910-1989). Liikuttavat sanat kertovat Mariasta,joka kulkee kuolleen ruusutarhan läpi, ketä hän kantaakaan alla sydämen, Pyhää Vapahtajaa… ja ihme tapahtuu, seitsemän vuotta kuolleena ollut risukko puhkeaa lehteen ja kukkaan Marian askelissa. Pala kurkussa tuota piti kuunnella!
Kovasti odotin Ave maris stellaa, mutta tämä olikin se tuntemattomampi, Heikki Klemetin Piae Cantionesista (1582) sovittama. Ylistyslauluun, Gaudete, yhteiseen iloon ja riemuun. On oikeastaan ihmeellistä, miten musiikki elää ja voi hyvin, vaikka on jo hyvin vanhaa – säveltäjät itse sensijaan elinpäiviä eivät kovin pitkään saaneet. Hienosti meidän aikamme musikantit esittävät satojen vuosien takaista musiikkia… ja kyllä ne kukkaan puhkesivat nämäkin aplodit, Mahtavimman kimpun kuoron puolesta johtajalleen Aino Juntuselle ojensi kiitoksin Jouko Saramies.
.