Eukkomamma karkasi muutamaksi päiväksi ja yöksi länteen, tallaamaan uusia polkuja ja katsomaan uusia maisemia. Kotomaassamme on paljon nähtävää, ja kun menee riittävästi länteen, muuttuu suomi ruotsiksi siinä määrin, että on jo vähän kuin ulkomailla.
Läntisin yöpymispaikka oli Björkö Raippaluodon kupeessa.
Ulkomailla oloa voi leikkiä vaikkapa Mustasaaressa, eli enemmistönimeltään Korsholmissa, Vaasasta länteen. Korsholmin tunnetuin osa lienee Raippaluoto, Replot, mutta sen vieressä on miltei yhtä iso saari Björkö, jota ei Koivusaareksi tai miksikään muuksikaan ole edes suomennettu.
Björkön kyläkeskus Björköby on kävijän silmissä ihan Vaahteramäki (Lönneberga) – punaiseksi maalattuja vanhanaikaisia taloa tien vieret täynnä. Punamaalin ovat tasaisesti pintaansa saaneet niin aitat, navetat, asuinrakennukset kuin kylän kirkkokin. Vain pari 80-luvun tiilitaloa on sotkemassa idylliä.
Sama punamaali koristaa Svedjehahmin rannan kymmenien ja taas kymmenien venetalaiden seiniä, osa rakennuksista on vanhaa perua, osa ilmeisen uutta mutta hyvin rivistöihin upotettua.
Svedjehamnin vajarivistöä auringonlaskun aikaan.
Björköbyn koulu on tosin vaaleankeltainen, mutta puusta sekin ja kaksikerroksinen. Jotakuinkin samoilla piirustuksilla oli tehty myös Raippaluodon keskustaajaman koulu, mutta Vallrgrundissa koulunkin väri on punainen.
Eukkomamman parhaisiin kesäretkiin kuuluvat pyöräilyt ja patikoinnit. Björkössä patikkapoluksi osui satamasta lähtevä luontopolku, mikä olikin hienoimpia ikinä eteen tulleita. Tutuiksi tuli Merenkurkun (Kvarken) merestä nouseva manner, sen kasvusto ja historiakin. Ja hienossa rantamaisemassa laidunsivat pitkätukkaiset lehmät.
Malaxin (Maalahti) Storsandvikenissä polulle houkutti salaperäinen nähtävyys ”Equity”. Kapean tien ja erittäin kivisen polun päässä oli ranta, isoja siirtolohkareita ja yhdessä niissä laatta, joka kertoi, että sille paikalle toi englantilainen s/s Equity jääkärien aselastin Saksasta yön pimeydessä, ja sillä aseistettiin Suomen valkoinen armeija. Kuivunut seppele ja lipputanko kertoivat, että paikalla asiaa juhlitaan aina silloin tällöin. Heikkojalkaisten kulku paikalle lie järjestetty vesiteitse.
Kuljettiinko aseet valkoiselle armeijalle tätä samaa polkua pitkin, sitä laatta ei kerro.
Eukkomamma on ehdottomasti pakkoruotsin säilyttämisen kannalla, niin hauskaa on käännellä nimiä suomesta ruotsiksi ja takaisin, ja sanoa kaupan kassalla tack ja var so god, vaikka hinta ilmoitettaisiinkin selvällä suomella. Valtava rikkaus suomen kaksikielisyys (tai onhan niitä nykyään paljon enemmänkin näitä kieliä).
Taitaa kieli olla myös etu. Pietarsaaren (Jakobstad) pohjoispuolella on Larsmo kommun (Luodon kunta), jonka asukkaista 92 prosenttia puhuu äidinkielenään ruotsia. 1970-luvulla kunta oli Lemin kanssa samaa kokoluokkaa – asukkaita oli 2.572. Sen jälkeen kunta on kokenut suoranaisen väestöräjähdyksen – viime vuonna larsmolaisia oli jo 4.816.
Eukkomamma pyöräili kunnan leirintäalueelta kuntakeskukseen, jota ei meinannut oikein löytyäkään, kun oikaistu tie jotakuinkin halkaisee sen. Mutta siinä tien laidassa seisoo tukevasti kunnantalo seinässään vaakuna ja teksti ”Larsmo kommun”. Taidetaan sielläkin pohtia, miten edetä kuntaliitosten paineissa, vaikka omaa elinvoimaa tuntuisi olevan.
Mutta mukava on retkeillä myös yksikielisessä, suomenkielisessä Suomessa. Vaikkapa Seitsemisen kansallispuistossa Kurun (nykyisin Ylöjärveä) ja Parkanon maisemissa tai melkein vieressä Ruovedellä Helvetinjärven kansallispuistossa.
Helvetinjärven puistossa voi käydä ihmettelemässä Helvetinkolun kalliorotkoa tai vaeltaa pitemmältikin Helvetistä itään -reitillä. Seitsemiseltä löytää tutunomaisesti Kivijärven, Ison sellaisen. Koveron kruununtorppa on nähtävyys jo sellaisenaan
Tämän näköisenä avautuu Kivijärvi Seitsemisen puistossa.
Suota on molemmissa puistoissa ja eukkomamman rakastamia pitkospuita. Seitsemisen pitkospuupolulta pääsi ihailemaan myös kypsyvää karpalosatoa, jota riitti tiheänä mattona silmänkantamattomiin. Onneksi (?) ei ollut vielä kypsää; olisi ollut vaikea noudattaa vaatimusta pysyä polulla siltä pois poikkeamatta.
Eukkomamma ei eläessään ole nähnyt niin paljon karpaloita kuin Seitsemisen kansallispuistossa.
P.S. Kun eukkomamma haahuili ympäri eteläistä Suomea, Lemin Kirjava eli omaa, jossain määrin yhä kesäterässä olevaa elämäänsä. Mutta näinä kaitsijan poissa olon päivinä se ylitti merkittävän rajapyykin: vuoden aikana sivuilla on vieraillut yli 10.000 erillistä kävijää.