Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Viime perjantai-aamuna olisi taas pitänyt olla kolmessa paikassa yhtä aikaa kello 10, ihan kuin joskus ennen osuuskaupan hommissa. No järjestelyähän tuo vähän vaati, ja kuten arvaat, ei onnistunut.
Harmittelin kovasti, kun en ehtinyt katsomaan Varpua ja Naavaa, jotka noin 40 minuuttia viihdyttivät torilla lapsia ja lapsenmielisiä ihmisiä. Heitä olikin ollut aika paljon, joku tarjosi kahdeksaakymmentä, toinen sanoi, ettei nyt ihan niin paljon. Mutta hauskaa oli ollut, ja esiintymislavaa purkaessaan kertoivat lähtevänsä nyt Kolille, viihdyttämään itseään perheen hääjuhlassa.
Ja keikkoja tuntui piisaavan, ehkä jossain nähdään!
Paikalle jääneen yleisön kanssa odottelin hetken sitä toista tapahtumaa, Tiaisen polun kulkijoita.
Vilaukselta olin nähnyt jo punaliivisiä koululaisia kulkemassa tarkasti kirkonkylän pinkkiä polkua,mutta torille asti ei enää kulkijoita tullut. Taisivat viipyä Marttojen lettukioskilla, jossa nautiskelijoita oli ollut kolmisenkymmentä.
Kun nyt siis jäin vaille kyläkävelyn lettusia ja Metsätonttujen lauluja ja tarinoita, päätin olla tarkempi seuraavan päivän markkinahulinasta Savitaipaleen torilla. Päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena, ja kun aikansa yrittti tyrkkiä Sievää Sinistään johonkin koloon parkkiin, niin sittenpä oli aika lähteä etsimään kesäkenkiä ja muuta markkinatavaraa, tapaamaan ihmisiä.
Tori oli aivan täynnä.
Monet iloitsivat aivan erityisesti tunnelmasta, kun ilma oli kaunis, ihmisiä oli paljon ja myyjiä joka makuun. Leijat ja viirit kirjavoivat taivasta, rinkelinmyyjät, karkit, ja se jätskikojukin oli markkinaviikonloppua varten auki!
Oli lohisoppaa ja mahtavia lettuja, oli savulohta, muikkuja, voiteita ja arpajaisia, kesähattuja ja valtavasti hulmuavahelmaisia mekkoja.
Viimeiset kesä-Kuomat taisi mennä hyvälle ystävälle, mutta tarjouksella sai sentään kipeisiin jalkoihin sopivat kengät, jotka värin puolesta kelpaavat myös arvokkaisiin tilaisuuksiin MLL;n kojussa sai pyöräyttää onnenpyörää. Osuma muistutti kiittämisen tärkeydestä, ja tuota sitten harjoiteltiin, kun voittoja tuli, tarraa ja heijastinta myöten.
Seuraavasta kojusta löytyi värikkäitä hyrriä, kolme sellaista pyörii nyt vinhasti tuulessa pihanurmikolla koittaen kertoa myyrille, että olisi toivottavaa niiden vaihtaa maisemaa.
Ihan pikkuisen pöydän takana seisoi Maari Warda, joka oli tehnyt paljon kauniita pikkuesineitä Ukrainan väreissä.
Kännyn puheen käännösohjelmat tulivat taas tutummiksi, vaikka yhteiseksi kieleksi kuitenkin valitsimme englannin,jota toimittajanplanttukin auttavasti osaa. Raha vaihtoi omistajaa, ja mukaani lähti kaksi kaunista sinikeltaista hiuskoristetta.
Savikunnon teltassa kokeilimme puristusvoimaa. Vieressä joku oli tasapainolaudan kimpussa, joku toinen veti soutulaitteessa ihan Sulkavan soutujen malliin. Me puristelimme tarkkojen ohjeitten kera ovenkahvan tapaista laitetta, kummallakin kädellä kolme kertaa, ja sitten katsottiin taulukosta. Meidät molemmat todettiin ikä huomioon ottaen ihan kunnon ykkösluokkaan, joten ei tullut paha mieli tässäkään teltassa.
Lionsien teltalla oli juotu heti aluksi munkkikahvit, tyytyväisiltä päivään näytettiin sielläkin.
Markkinoilta ei tänä keväänä puuttunut mitään. Tai sentään – vielä kun sen elävän musiikin siihen teltan nurkkaan saisi!