Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta
Perjantai-iltana 24, toukokuuta luontoväki kokoontui pienellä porukalla Olkkolan laavulle, luonnon keskelle, missä suuret puut huojuivat auringon viime säteitten leikkiessä Kuolimon laineilla. Voiko parempaa paikkaa luontoasioitten pohtimiseen ollakaan.
Kokouskutsussa oli ilmoitettu tärkein asia, yhdistyksen lopetus. Ympyrä oli sulkeutumassa haikeasti, sillä paikalla oli myös yksi perustajajäsen, Anne Hyrkkänen. Hän kertoi Isänsä Yrjö Hyrkkäsen perustaneen Savitaipaleen Luonnonsuojeluyhdistyksen aikanaan 1960 -luvun puolella, tyttären kertoman mukaan yhdistyksen jäseninä koko perhe kuului hallitukseen. Pikkuhiljaa jäseniä kertyi lisää.
Rekisteröity yhdistys siitä tuli vasta 1984, Suomen Luonnonsuojeluliitto Savitaipaleen Seutu ry. Siihen kuuluivat Lemi, Taipalsaari, Suomenniemi ja Savitaipale. Illan mittaan muisteltiin vetäjiä vuosien varrelta, usein sama ihminen on hoitanut niin puheenjohtajan kuin sihteerinkin virkaa. Pitkään asioita hoiti Katosniemessä asunut varatuomari Matti Pesu, jolla kaimoja riittä lähes joka päivä valtakunnan uutisia myöten. Pitkiä pätkiä tekivät myös Ismo Hölsä, allekirjoittanut ja nykyiset, Saila ja Olli Vanamo sekä Hanna Vaartaja.Tilejä tarkastivat pitkään ainakin kelloliikkeen Kirjavaiset ja Maiju Hölsä.
Jos alkuaikoina yhdistys pyöri Hyrkkäsen perheen voimin, niin viime vuosina retkille ja kokouksiin ovat osallistuneet varmasti vain nämä kaksi nuorta perhettä. Luontoasiat puhuttavat kovasti Savitaipaleella ja lähikunnissa; onkin oikeastaan ihme, ettei haluta kuitenkaan tehdä yhdessä töitä kauniin ja vielä kohtalaisen terveen luontomme puolesta. Innokkaat nuoremme ovat muuttaneet työn perässä muualle, tai tekevät projektiluontoista luontotyötä ilman suuren liiton tukea.
Illan mittaan pohdittiin myös liittymistä Lappeenrannan yhdistykseen, Suomenniemi lienee jo Mikkelin sylissä. Kotiseutuyhdistyskin tuli mieleen, ovathan sekä kotiseutu että yhteinen luonto jo muutenkin yhdistäneet monet jäsenet. Kokouksen päätös oli jatkaa Suomen Luonnonsuojeluliitosta eroamista ja yhdistyksen lopettamista tai liittymistä johonkin muuhun. Tämä väki ei tahtonut liittyä kaupunkiin. Päätös edellyttää kahta uutta kokousta, joista ilmoitetaan jäsenille (joita on vielä noin 60). Kesän aikana siis kokoonnutaan kaksi kertaa Olkkolassa päättämään lopullisesti yhdistyksen kohtalosta. Ympyrän sulkeutumisen estäisi vain, jos uusia voimia vetäjiksi ilmaantuisi.
Toiminta ei sentään ihan kokonaan lopu tähän kokoukseen: lähdemme mukaan Kiesilän porukan luontoretkelle viime kesän palo-aukolle Mikkelintien varteen. Seppo Vuokon johtama retki alkaa Vartuksen pysäkiltä 10.7. kello 10. Hieno mahdollisuus myös koululaisten kasvien ”keräämiseen”.