Lemin museotupaan kokoontui keskiviikkona noin 50 seurakunnan asioista kiinnostunutta. Lemiläisten ohella aikalla oli myös kirkkopiirin pappi, seurakunnan talouspäällikkö ja luottamushenkilöitä Lemin ohella ainakin Taipalsaarelta.
”Yhtä pyydän, Vapahtaja,/ tänään yhtä pyydän vain:/ … Keiden kanssa, mihin suuntaan/ polku tänään avautuu?/ Millä tavoin Isän tahto/ meissä tänään tapahtuu?” veisattiin tilaisuuden aluksi. Tuntiin ja varttiin ajallisesti rajatussa keskustelussa tätä polun suuntaa yritettiin etsiä.
Kirkkovaltuuston varajäsen Jarmo Tölski oli yksi tilaisuuden koollekutsujista. Hän selvitti, miksi kirkkovaltuustolle oli jätetty aloite Lemin kirkkopiirin eroamisesta Taipaleen seurakunnasta ja miksi nyt haluttiin asiasta yhteisesti keskustella:
– Emme ole tyytyväisiä Taipaleen seurakunnan toimintaan Lemillä ja siihen. ettei lemiläisten ääni kuulu riittävän hyvin, hän totesi.
”Seurakunta ei voi olla
oma saarekkeensa”
Kyse on hänen mukaansa myös siitä, että Lemin kunta ei saa enää samalla tavalla tukea seurakunnasta, kuten se sai itsenäisen seurakunnan aikana. Kunta, seurakunta ja kolmas sektori ovat perinteisesti toimineet yhdessä toisiaan tukien, mutta nyt siteet ovat heikentyneet.
– Seurakunta ei voi toimia omana saarekkeenaan. Tämä on iso kokonaishuoli kunnan puoleltakin tarkasteltuna, joka on minua pitkään askarruttanut, Tölski sanoi.
Hän olisi suonut, että seurakunta olisi järjestänyt tällaisen keskustelutilaisuuden, mutta niin ei tapahtunut. Aloite kirkkopiirin tulevaisuuden selvittämikseksi tehtiin, jotta keskustelu varmasti alkaisi.
Toinen aloitteen allekirjoittaja, kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen Anu Karhu on ollut erityisen pettynyt siihen, miten seurakunnassa on päätetty Lemin seurakuntatalosta:
– Seurakuntatalon kiinni laittaminen oli ensimmäisiä päätöksiä, jonka Taipaleen seurakunnan kirkkoneuvosto teki. Nyt suunnitellaan uutta seurakuntataloa, josta tulisi paljon pienempi kuin muissa kirkkopiireissä. Piirustukset polkevat edestakaisin, vaikka vanhan seurakuntatalon korjauskutannuksia ei ole vielä tarkemmin selvitetty eikä sitä ole purkukelpoiseksi todettu. Purkulupaa sille ei kuitenkaan voi saada ennen kuin on olemassa lausunto purkukuntoisuudesta, hän selvitti.
Nuoriso- ja kerhotyö
jäänevät kirkolle
Viimeinen pisara hänelle oli, että kirkkoneuvosto päätti siirtää seurakunnan perhekerhot ja varhaisnuorisotoiminnot Kuukanniemeen. (Lemin kunnanhallituksen puheenjohtajana Karhu oli jäävi eikä ollut asiasta päättämässä, sillä toiminnot ovat nyt kunnan vuokratiloissa.)
Kerhojen tilanteeseen palattiin myöhemmin: mikä on kunnan ”parakin” tilanne nyt, yleisöstä kysyttiin.
– Päätöksestä on tehty oikaisuvaatimus, asiasta on keskusteltu kunnan teknisen johtajan kanssa. Keskeneräisestä asiasta ei voi enempää sanoa, seurakunnan talouspäällikkö Juha Vuorela kertoi.
– Meitä kirkkopiirissä toimivia on ohjattu suunnittelemaan kerhotoimintaa ja nuorisotyötä niin, että niille on syksyllä tilat myös kirkonkylässä, Lemin aluepappi Tapio Kilpiä puolestaan kertoi.
”Taipalsaaerellakin
tyytymättömyyttä”
Taipalsaarelainen kirkkovaltuutettu Niina Ahola valotti seurakunnan tilannetta Taipalsaarelta ja hieman kauempaakin katsottuna.
– Muutimme Taipalsaarelle Helsingistä vuonna 2019, mutta olimme jo sitä ennen seuranneet seurakuntaliitosta tilaamastamme Länsi-Saimaan Sanomista. Ajattelin jo silloin, ettei liitoksesta hyvä seuraa, kun ollaan laittamassa kolme erilaista kuntaa yhteen seurakuntaan. Kuten sanonta kuuluu: hevosen voi viedä joelle, mutta juomaan sitä ei voi pakottaa. Taipalsaarelaiset sanovat minulle seurakunnasta samoja asioita kuin lemiläiset, hän kertoi.
Aholan mukaan nyt pitäisi kiihkottomasti miettiä, tehtiinkö yhdistymisesä paha virhe. Jos tullaan siihen johtopäätökseen, että tuli tehtyä virhe, olisi mietittävä, miten mennään eteenpäin: erotaanko vai toimitaanko jattkossa jotenkin toisella tavalla.
Hän haluaisi selvitettävän, onko yhdistyminen esimerkiksi vähentänyt kirkossa käyntiä.
– Ihmisiä ei voi seurakunnan toiminnalla ajaa pois sanan ääreltä, Ahola korosti.
Köyhä mutta velaton
Lemin seurakunta
Niina Ahola kysyi myös, olisiko Lemi pystynyt maksamaan seurakuntatalon remontin itsenäisenä seurakuntana, jos litosta ei olisi tullut.
– Silloin liitosneuvottelujen aikaan Taipalsaaren seurakunnan taloudellinen tilanne oli kaikista paras, Savitaipaleella oli kassaongelma. Lemin seurakunnan talous oli kunnossa, seurakunta oli velaton, olisimme voineet ottaa lainaa, Anu Karhu vastasi.
Viime vuonna seurakunnan talouspäällikkönä aloittanut Juha Vuorela oli toista mieltä:
– Vuosien 2010-2018 aikana Lemin seurakunnalla oli vain yksi ylijäämäinen vuosi, muilta vuosilta alijäämää oli kertynyt yhteensä 150.000 euroa, selvitti hän.
Vuorelan mukaan Lemin seurakunta ei mitenkään olisi voinut rakentaa uutta seurakuntataloa, jonka kustannukset nousevat 2,5 miljoonaan euroon, lainanhoitokuluineen 4,0 miljoonaan euroon. Kun Lemin seurakunnan metsäomaisuus oli vain 60 hehtaaria, mikään pankki ei myöntäisi noin isoja lainoja; toisin on asia yhteisen seurakunnan yli 3.000 hehtaarin metsäomistusten kohdalla.
(Uuden seurakuntatalon rakentamista ei tosin vanhan seurakunnan tai seurakuntaliitoksen aikana suunniteltukaan.)
Kitkaa hallinnon kanssa
jo liitosvaiheessa
Aloitteessa ja sitä seuranneessa yleisönosastokirjoituksessa aloitteen tekijät viittaavat myös seurakunnan toimintakulttuuriin ja hallinnon heikkouksiin, joka on saanut kiusaamisenkin muotoja. Sen sanominen on koettu loukkaavana.
– Hallinnon syyllistäminen on paha. Meitä on hallinnossa neljä henkeä. Minulle itselleni siitä ei ole haittaa, mutta ajattelen muita, millaisen kuvan se antaa ihmisille meistä ulospäin. Seurakunnan työntekijöistä on kova kilpailu, ja meidän pitäisi parantaa kilpailukykyämme muihin seurakuntiin nähden, Juha Vuorela totesi.
Jarmo Tölski korosti, että kritiikki ei kohdistu nykyhallintoon eikä taloustoimistoon. Keneen tai keihin se kohdistui, jäi ilmaan. Sitä ei ääneen sanottu.
Anu Karhu perusteli aloitteen tekoa sillä, että nykyhallinto ei ole tasapuolinen kirkkopiirien kesken. Hän ei ole tyytyväinen siihen eikä myöskään liitosprosessiin:
– 440 nimen adressia liitosta vastaan ei edes Lemin seurakunnassa käsitelty, ja päätöksen jälkeen 501 seurakuntalaisen vetoomus kirkkohallitukselle ei auttanut, hän sanoi.
Jos miettii yhteistä nimittäjää ja nimeä liitosprosessin ja nykypäivän välillä, väistämättä esiin tulee silloinen Lemin seurakunnan ja nykyinen Taipaleen seurakunnan kirkkoherra Lea Karhinen. Hän ei keskiviikon tilaisuuteen tullut, eikä hänen nimeään missään kohtaa mainittu.
”Viiden vuoden työlle
ei annettu arvoa”
Aluepappi Tapio Kilpiä valotti omasta näkökulmastaan työntekijöiden asemaa:
– Hallinto ei ole miun asia, mie toteutan tiimin kanssa päätöksiä ja palvelen Lemin kirkkopiiriä. Voin Taavin (suntio Taavi Hänninen) kiivetä puuhun ripustamaan jouluvalot, jos työsuojelu sallii. Aloite teki minut surulliseksi siinä, että viiden vuoden aikana yhdessä tehdylle työlle ei ole annettu arvoa. On esimerkiksi pantu pystyyn yhdessä kunnan kanssa perinnetoimikunta.
Hänen mukaansa motivaatio tehdä työtä Lemin kirkkopiirille on ollut korkea, mutta nyt se on koetuksella.
– En osaa sanoa, onko kukaan työtovereistani halukas siirtymään Lemin seurakuntaan. Jos Lemin seurakunta itsenäistyisi, siitä tulisi yhden papin seurakunta. Pappi olisi myös kirkkoherra, mihin työhön minulla ei ole pätevyyttä, enkä ole käytettävissä. Nykyisessä tilanteessa olen hyvin sitoutunut työhöni täällä, hän sanoi.
Jutun loppua tarkennettu 4.7. kello 9.56 Tapio Kilpiän sitaattien osalta, lisätty sana ”yhdessä” viiden vuoden aikana tehtyyn työhön ja tarkennettu ja laajennettu viimeistä sitaattia.