Siirry suoraan sisältöön

Valinnan vaikeutta

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Elämän Mega-Super-Marketissa on usein täysin hukassa. Ei löydä etsimäänsä, kulkee vahingossa ohi tai on unohtanut ostoslappusen kotiin. Kesän valtavassa tapahtumakirjossa Mäntyperän eukolle on käynyt juuri niin. Muistiinmerkityt sattuvat päällekkäin tai ohjelmalehtiset häviävät mainospostin sekaan.

Vanhojen autojen Saimaan ympäriajot ovat muistuttaneet itsestään Imatran messuista asti rahapussissa, sillä siellä satuin juttusille hyvin mielenkiintoisen pariskunnan kanssa, ja kuvan autosta oli niin uskomatonta tarinaa, että sovittiin jutunteko tulevaisuudessa.

Tänä kesänäkin onni meni ohi, olimme tulossa pohjoisesta(?), kun joitakin autoja vielä näimme Katariinantorilla ihailtavina (kuva Seppo Järvimies),nämä kaksi kaunotarta tuli kännykällä ikuistettua.

Kuva Seppo Järvimies

Ohi menivät myös Olkkolan telttakonsertit, varsinkin lasten musiikkihetkeä  Katjan ja Antin kanssa jäin kaipaamaan. Ja tietysti jälleen kerran petyin,kun en päässyt kuulemaan &Petyn poikia. Uuden laiturin valmistuminen ja Ukkoköörin laulut, muutkin mieskuorojen laulut taitavat olla eukolta estoissa. Ehdottomasti olisin halunnut kävellä tervaleppäpolkua Olkkolasta torille kansallispukupäivänä, onneksi muutaman kuvan torilla vielä sain. (kuvat 2225 ja 2229).

Kaikki kirkkokonsertit on tullut ohitettua pihahommiin unohtuen, tai iltaan uupuen. Nyt panen toivoni Lemin musiikkijuhliin,joista kirkkoremontin takia ainakin kaksi konserttia kuullaan omassa kirkossa Savitaipaleella.

Ja vielä tässä Sapassin jälkeisessä hengähdystauossa ehtii käydä katsomassa Hakamäellä näyttelyä kotiseudun suurista urheilijoista – Jonni Myyrästä  mahtaviin hiihtäjiin Alatalo, Hietamies ja Sarasoja… On toki näytteillä vanhoja välineitä, palkintoja ja pukujakin, jotka eivät enää nykyihmiselle päälle mahtuisi. Tässä paikalla olleet oppaat vasemmalta Elias Nevalainen, lukiolainen, ja Vietnamista kotoisin oleva kolmasluokkalainen Hieu Tran.

Elias kertoo kesän olleen aika hiljainen, joskus jopa hieman pitkästyttävä. Timo Mikkolan muisto-kuntoportaista huolimatta mäki on ollut raskas kiivetä tänä vuonna varsinkin vanhemmalle väelle, joita entiset urheilijat saattaisivat kiinnostaakin.

Tranilta piti tietenkin kysyä, miten suomalainen ruoka maistuu, ja kyllä suosikki löytyi, hän tykkää mämmistä. Tran oli onnellinen, kun oli saanut perheensä Suomeen, Vietnamissa, kuten muissakin aasialaisissa kulttuureissa perhe ja vanhukset ovat tärkeitä. Sukunimi Hieu tarkoittaa muuten kaikkea hyvää tai mukavaa…

Pojilla ei ole suurempia urheilu-unelmia, eikä vielä toiveammattiakaan, mutta ei toki tarvitsekaan, opiskelu on hoidettava ensin. Pojat toivottavat vielä pari viikkoa väkeä katsomaan myös muuta mielenkiintoista  tuvan puolelle.

Kuolimon rannassa venelaiturin vieressä on soma pikkuinen rantakahvila kauniine terasseineen. Valtavat tervalepät reunustavat kahvilan takana olevaa polkua, kahvilla istuessaan voi kuulla pyöräilijöitten rupattelua, tai koiran ulkoiluttajan ohjeita koiralleen.

Tiskin takana on tänään vain Niro Juutilainen, jonka sukunimi panee heti lennostossa kasvaneen miettimään, mahtaako olla sitä kuulua sukua, joka sotien aikana hurjia urotekoja koneellaan teki. Tuttua tuntui Nirollekin olevan, vaan ei tiennyt yhtyvätkö sukujen tiet jossain.

Jonkun aikaa rantakahvilassa vielä kesäiset kahvit voi nauttia,mutta sitten alkaa taas koulut, ja hiukan lomaakin olisi mukava pitää, Ensi kesästä ei vielä tietoa ole, mutta näihin kahteen kesään Niro oli varsin tyytyväinen, väkeä on riittänyt, ja englannilla on pärjännyt, vaikka tapahtumat ovatkin tuoneet myös ulkomaisia vieraita. Tulevaisuus on vielä opiskelua, armeijakin joskus edessä, mutta kesää on toki vielä jäljellä. 

Jostain vanhasta lehdestä tai esitteestä löysin tiedon, että torilla olisi kuitenkin vielä musiikkia Einolan lavalla, ja kauppareissulle varasin kameran. Kyllä siellä juuri hyvin vähäiselle kuulijakunnalle laitteita viriteltiin. Petteri Hietamies esitti varsin mallikasta varttuneen väen tanssimusiikia , Suvivalssista  moniin muihin tuttuihin säveliin.

Väki istui torin laitamilla, pottukauppias odotti ostajia, ja löytyipä lopulta muutama tanssijakin torikivetykselle.

Liekö jäänyt vahingossa paikallislehdestä tapahtuma tiedottamatta, penkkejä toki oli lavan eteen laitettu,mutta kuulijoita hävettävän vähän hyvälle musiikille! Toivon, että yleisötungos täytti sunnuntaina Heituinlahden talon, jossa Veikko Ahvenaisen  95-vuotiskonsertti  Kouvolan- ja Kuusaan harmonikansoittajien kanssa sai takuulla suupielet ylöspäin….

Ehkä uupumus on iskenyt myös muille tapahtumien järjestäjille. Jos Heituinlahdessa oli Heinämarkkinat, niin edellisenä päivänä ohiajaessani ei siitä minkäänlaista merkkiä näkynyt, nettiin en ehtinyt, lehtiä ei tullut ainakaan minun laatikkooni, ja niinpä eilinen päivä kului kuopuksen kanssa suvun menneisyyttä selvitellessä.