Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Täl kertaa kaik alko perjantak-iltapäiväl. Ol sellast pient satteeuhkaa ilmas ko lähettii ajelemmaa Tuohikoti tietä Mäntyharjuu päi. Autoi tul vastaa ko Jyväskyläralleis, ja lopultha tuo keksittii, ol se valapäivä Vekaral. Ylpiät isät ja liikuttunee näköset äijit kulkiivat poikiisa rinnal siin huoltamo pihas, ko tankattii välil.
Matka Nurmaa laval ol pien seikkailu itessää, tiet on ja pyssyy melko huonoin, vaik pantas uutta pintaa, ko reunat on tavallaa tyhjä pääl, uppeet vuori/järvimaisemat tullee ihhailtuu vaa siit repsika paikalt, kuski on oltava tarkkan koko aja. Oha siel kauniita kylämaisemii ja laajoi peltoaukeitkii, ja iha viimeses risteykses ol pyssäytysmies. Tie ol poikki toisest suunnast tulijoil, ko illa teemaa sopivast tukkiauto ol lipsahtant kappeelt tielt ojjaa.
Metsäiltamat alko kuitekii toises suunnas laval, ja siel kaik pysy hyvi raiteillaa. Mie oon ain vähä ylpiäkkii, iha ko oma tyttö ois olt siel toivottamas meit tervetulleiks tähä jokavuotissee juhlaa. Suvi Kokkola ol koululaine ko tää eukko hääräs koulukeittäjän, ja yhes taijettii kutoste herkkuruokapäivän tehä pitsaa (?). Nyt hää nii rauhallisest ja ain luontoo kunnioittae hoitaa tämmöse iso yheisö puhheejohtajuutta.
Siel ol hirmu paljo tuttui immeisii, oikee ihmeteltii, et olvat näi kauas kaik lähtenneet, ja uusiikii tuttavii tul taas roppakaupal nii, et kottii lähtiis pit jo kysellä, et kukas se ja se taas olkaa. Kilpailui ol paljo, Mäntyperä eukkokkii otti ossaa aika monnee, heitti tikat taiteellisesti hajallee ympär tauluu, arvais purkkii pantuu punast merkkinauhaa reilust pielee, taimilaatiko painoo vertail mielessää vesämpäripainoo, eikä sekkää osunt kohallee.
Teräketju heittoo ei tohtint yrittää, mut pullakahvii sai nauttii mielimääri.
Näis kilpailuis menesty mahottoma hyvi meijä kinkerpiiri tuttu perhe, Torkkelit. Kolmosist jokkaine (hyö muute on Saipa nuorii pellaajii kaik!), sekä pappa. Mummi jäi ilma palkintoo, hää ko ei olt osallistunt mihikää… Mettäyhistykse teltast sai vihreit sajetakkei, ja eukkokii semmose hak, ko sen verra rupes satamaa, jot Pro Kuolimo katokses pit vessii mennä suojaa suojelemmaa.
Tanssitkii vet väkkee, mahottoma hyvvää mussiikkii olkii saatu taas laval.
Kotmatka varal pit tietyst ne makkarat syyvä, ja portil jokkaine sai viel sen juhlakuuse, jol pihamettää saap laajentaa.
Kottii myö lähettii sitte sitä toist kautta, ja nähtii jälet tie laias. Ihmee noppeest ol tie siivottu, ei yhtää tukkiakkaa olt oja kallaal jäänt. Illa työnäytös jäi silt osi näkemättä, mut mahottoma kaunis auringolasku tok seuras pitkä matka. Pakkoha siit ol vauhis kuva ottaa, ja vast kotona huomasi, et iha vahingos siihe ol sattunt myös joutsepari kuva alalaitaa.
(jatkuu)