Virsiin sisältyy paikallista, kansallista ja kansainvälistä kulttuuriperintöä. Satoja vuosia vanhat sävelet elävät elämäänsä muuallakin kuin kirkossa, ja niitä voidaan esittää monella muullakin kuin urkusäestyksellä. Tämä nähtiin ja kuultiin tiistaina Lemillä, kun Hanna Räsänen käynnisti koulujen ja seurakunnan yhteistä Virsi vireäksi -hanketta. Vauhtia saatiin mm. Maskusta ja Kirkkonummelta.
Maskun virkavapaalla oleva kanttori Jenni Urponen on tottunut kertomaan koululaisille virsirunoilija Hemminki Maskulaisesta.
Maskun kanttori Jenni Urponen tekee parhaillaan väitöskirjaa virsistä. Yhdessä maskulaisen luokanopettaja Kaija Järän kanssa hän on tehnyt pitkään yhteistyötä virsien viennissä koulujen opetukseen. Tarinat Hemminki Maskulaisesta, joka suomensi virsiä 1600-luvulla, ovat osa opetusta.
Kaija Järä on liimaillut viisikielisiin kanteleisiin marjankuvia, joiden avulla lapset oppivat säestämään veisuuta. Mustikat, lakat ja mansikat soivat myös lemiläisten opettajien, seurakunnan edustajien ja muiden mukana olleiden toimesta, kun metodiin tutustuttiin.
Säestää voi myös omin jaloin ja käsin, ja siitä seuraava askel on tanssi. Kaija Järä ei ole halukas tanssimaan mitä tahansa virttä, mutta vaikkapa ”Tiellä ken vaeltaa” sopii hyvin tanssittavaksi kreikkalaiseen tapaan viiniköynnös-tanssina, totesi hän.
Virsiä voi myös tanssia, ainakin joitain niistä.
Säestykseen sopivat myös erilaiset lyömäsoittimet ja bändisoittimet. Niille virsiä on sovittanut kirkkonummelainen muusikko Pekka Nyman. Hän kokosi useampiakin kokoonpanoja virsien komppiryhmiksi.
Soiton ja laulun ohella paikalla olleet ideoivat marraskuun toimintapäiviä, jolloin Lemin koulut työstävät virsien eri ulottuvuuksia työpajoissa ja illalla pidetään virsi-ilta myös vanhemmille. Jenni Urponen ja Pekka Nyman ovat silloinkin mukana.
Kaikella tällä pohjustetaan isompaa kaksivuotista hanketta, jonka tarkoitus on juurruttaa virsiperinne uuteen ja parempaan kasvuun Lemillä ja lähiseuduilla.