Siirry suoraan sisältöön

Pikasokkoilureissu

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Mäntyperän eukko hoksais et ois yks kivapikkureissu aika pikasee, ja niipä jäti pohjosen ruskanrieppeet viel vähäks aikaa. Käi näet nii, et elokuu loppupuolel kaver vei taas ajelul entiijäminne-tyylil. Kateltii oisko Taipalsaarepelloil muuttolintui, mut mittää ei olt missää.

Ajeltii etteepäi, välil näytti tutult, välilt iha ouvolt, ja sit tultii yht’äkkii lossirantaa! Siihehä myö ajettii, sen keltases kyles luk ”Jussilansalmen lossi”, ja alla viel nimi Raimo Honkanen.

No oliha mie täl ennekii ajelt, en vaa muistant, eli myö männää Jänkäsalloo. Lossi on nimetty muute sen ensmäse kuljettaja mukkaa (tHonkanen taisi olla tiekunnan puheenjohtaja; editoijan huomautus).

Jo saare rannas oli ihmeitä oottamas. Siel ol iso katos pöytinnee ja penkkeinee ja itsepalvelukioski

ja hirmu söpö pien sinine mökki, joka paljastuki kirjastoks!

Siel ol just parraillaa vuosittaine siivous/inventaario menneillää, ja kirjastotädit kovast työn touhus.

Kioskist pit kokkeilla mite se ostamine onnistu, ni sehä ei vaaji ko valinna mitä halluu, rahhaa, rehellisyyttä ja kirjotustaitoo. Raha taltee, ja kuittaus kauppavihkoo, hieno systeemi!

Pikkuhiljaa mie muisti, mite joskus ajeltii kattomas kalasääskepessää, vaa ei sitä ennää saarest löytynt, ko pusikot ol kasvanneet kovast. Olha siel hakkuitakkii tehty aika paljo. Etittii sit evvää syöntipaikkaa ja lopult löyty tällanen kota urheilukentä lai’as.

Siin ol ulkopuolel monelaist urheilumahollisuutta, ja toine takennus varmaa hirvipeijaisii ym. varte, ja hirvee hyvi lanattu tie-alueet siin pihas. 

A myö männää sissää ja syyvvää evväät tosi siistis paikas ja sit ruvetaa ihmettelemmää, et ympäril on oikee runsas ja uppee valokuvanäyttely!

Siel ol vuoskymmeniin tarinaa Jänkäsalo historiaa ja immeisii. Kuvat ol hienost kiinnitetty styrokslevyil, jotka ol sitte seinii vaste pystys, hieno idea. Nyt tää uppee näyttely on avoinna viel tään kuun loppuu, jote hyvi pikane reissu tok vois onnistuu. Kannattas kyl käyvä!

Ja sienestäjälle pihassa tämmösiä herkkuja – miten lie ensi syksynä?