Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kesä ol viel melko kukkeeta ko jatkettii matkaa pitki kiemuraist 930-tietä, ihmeteltii omituisii lippusiimoi pitki oja reunaa yhä, kunnes lopult ilmotettaa mittatyö.
Mies lukkoo jottai paperii, ja toiset kantaat kainaloissaa keppei ja siimoi, jokkuu selvittellöö siimaa solmittavvii lapuusii. Mettä vaihtellee sumu kans, jossai lukkoo SIHTUUNA, tullaa E-neloselle, jopa näkkyy kurkia toistakymment, ja lennos kuus joutsenta..
923-tien lai’as nähtii varsi uppee ja hieno piparkakkukirkko Tervolassa, pilvinen ja sumuinen sää on kuiteskii aika lämmi, +16. Lehmikumpu-Sonkajärvitie ei oo tovellakkaa mikkää turistitie, soraa, tietyötä ja metsäraiskioita, ja sit yht’äkkii liikennevalot! Tietyö.
Kuppilaa on turha ettii, ajetaa Simojoe rantaa, ja yks-kaks löyvetää luontopolku rantaa. No sieltpä löytyy keskelt mettää nuotio! Siin nuotio ääres istuup nuormies kaikes rauhas ja opiskelloo Nuorisosäätiö asjoit kunnan laavupaikal, Iso Petäjäkoske kuohut seurannaa. Vähä satumaiselt tuntu tuo kohtaamine synkän vanha metä keskel, mut saatto poikakkii ihmetellä mist tuommone rusettipäine mummeli siihe tupsaht.
Etteepäi elävä miel, ajettii kunnes tul ruokapaikka, Nesteel syötii sunnuntailounas, yht. 29 euroo, monelaist herkkuu ja puolukkavaahtoo jälkkäriks. Tarkastettii et Merihelmi on enstisesä, olha se muute, mut vesi vähä kauempan rannast. Aurinko rupes paistammaa iltapäiväl, ja mittar näytti +22, ei iha hellettä, mut syyskuun viijes, ja koko kesän kuuveskymmeneskaheksas, sannoo ratio. Ois pitänt käyvä hotelhelpotukses yhel kauniil levikkeel, mut sattupa taas sellane vessa joho EI VOI mennä. Sotku hirmunen ja nuuskapussei joka paikas.
Oulu moottortiel jo melkee tavotetaa helle, käännyttää Hailuotoo, ja koht ootettaakii lauttaa. Ehtii siin juuva Haikun kahvit pienes kioskis, Koskeloit ja pääskyi on mahottoma paljo, melkee saap pittää rusetistaa kii, ettei pääsky ohimenne nappaa. Neljä kieppeil meijät lastattaa lauttaa, kaks issoo rekkaaki on täynnä kivvii, ja paikalliset naiset, työmatkalaiset, ei nouse aaltoja ihmettelemmää, hyö istuup paikallaa ja tekköö kästöitä. Jokkuu mies naputtellee tietokonetta, lauttakyyti on heil arkee…
Viimeseltää ajellaa jo Hailuovos.Matalaa mäntymettää, vällii rehevii peltoi, ja sit taas jäkäläisii kankait. Yhe talo kuppees lukkoo ”Tuulest temmattu”, ja mie sanon, tuol pittää käyvä…. Sale -kaupa ees on parkkipaikat täys, nii on K-kaupalkii, mut mahutaa kuiteskii. Mahottoma hyvä kauppa onkii, hyvä ettei siel tuu vastaa hevosekenkiinaulojakkii. Ko ilma on nii mahottoma kaunis, ja iltakkii tulos, päätettii ettii majapaikka. Se onkii tarina!
Hailuo’os ei löyvy missään ilmotuksii mökeist. Mökkei on vaik kui, mut ne on kalastajjii ommii. Hotelli ja kaik kahvilat on kii, koska on viikonloppu. Ei vastaa mikkää kunnankaa numero, lopult etitää netist, ja niipä myö saatii mökki Pöllän mökkimajotuksest. Vietettii iltaa mere rannas, ko ovikoodi ja ajo-ohjeet ol talles. Kuljettii rantaa, ja aallonmurtajaa, kaik muut paikatha ol suljettu, ei ees majakkaa pääst. Mut rantaha on ihana, ja kaver sai melkee ilta-auringoki kii.
Rantaha on hyvi helppokulkusta, siel on levveet puiset polut ristiirastii. Tuntu, et täälkii meri ol aika kaukan, tukkipuun kokone ajopuu makas siin hiekal, tuule silittämäl hiekal rantaheiniin seas ol pikkulintui varpaajälkii, ja isos taulus sai leikkii kalastajaa, häne muijaa tai lapsostaa.Tän eukon ois pitänt rusetteinee käyvä tyttäreks, mut kurkottel varpaillee, jot eukoks yletti. Miu ol iha pakko panna kaikkei ohuinta, pölymäist hiekkaa papernenäliina sissää taskuu muistoks ja niipä lähettii ettimmää sitä mökkii.
Sekkii ol tarina sinäsä. Ajettii nii pitkä matka, et ei uskois et saares ollaa, ja lopultha myö rultii oikee kauniisee hiekkarantaa. Siel ol isoi taloi, ol tattimännnikös jäkäläkankaal parkkipaikatkii numeroitu, mut ei meinattu mei mökkii löytää. Eikä parkkii, kaverin pit kääntää autoo siit ja hupsis, myö vajottii juoksuhiekkaa! Onneks kaver on nii viksu, ettei käynt väkisi yrittämmää, ja sai ku saiki auto pois siit pehmeest. Sit huomattii, et rannas isoin huviloitte keskel ol pikkune punane mökki, auto parkki ol siel yllääl toiste kans, ja pehmeesee hiekkaa ol soral tehty polku mökille.
Ei muuta ko kantammaa tavaroit ehkä puolensattaa metrii sorapolkuu tosi ihanal mökil.
Sit ol seuraava ihmee aika. Ol hyvä keittiö, mut ei vesihannaa, ol vallan kotoisa sauna, mut ei vettä sielkää… ja mere rantaa ois hiesune polku… ja mites sit suolavettä. Isännälle pit soittaa. Löyty vesastia ja mökkiin välist putki ,jost sai vettä. Kaver saunaa lämmittämmää ja mie ruokaa ja kahvii keittämmää. Miel tek iha tosissaa uimaakii tuolle ihanalle hiekka rannalle, naapurmöki immeiset siel nauttivat iltauinnist. Pimmeehä se meijät ylätti ja tyyvyttii sitte vaa huippusaunaa,
Seuraavan päivän löyettii ohje, jos sanottii, et missää ei saa ajjaa tien reunaa tai jäkälikköö, vain selvällä tiellä saa ajjaa…. ja oliha se vesipuute haitta siinäkkii, että sitä pitkää sorapolkuu pit kipittää yölläkkii ommaa puuseehe, toiste mökkiin samalaiste keskel… Mut nii ihana paikka kaist harmeist huolimatta, et ilma muuta mentäs uuvestaakii…
9.9. puolen päivän kieppeillä ol jo +18 ja pilvetöntä, ku lähettii haikei mieli… muistoihi jäi ihana ilta siin kuistil sauna jälkee, kaks joutsenta lens iha veen pintaa lahen pohjukan poikki, ja tuntu et syvä halkee kaikest onnellisuuvvest.,, Ko myö ajettii sit peltotietä ni paskerviller ootti tuoksuva kuormasa kans et myä ajetaa ohi, ja hää sit tulloo peräs tuoksuinee… Hautuumaan lai’al mummot vilkuttel ja hymmyil meil…
Lähettii ettimmää lintutornii Viinikalahetielt, matkal ihmeteltii issoo tehaslaitost, kamalast tyhjii matalii laatikoit, Polarmoss – no niinpä tietenkin, sitä jäkälää… Kirkkosalmen lintutornil ol selvä syksy. Ruovikot ol ruskeet, ja avoint vettä vähä. Mut se vähä ol aika täys lintui, mahottoma paljo nokikanoi ja jouhisorsii, suohaukka, ristisorsiikii viel ja harmaasorsa, kurkii ja joutsenii.
Eihä siel koko päivää voint viettää, pakko lähtee lautal päi. Ohitettii hirmu suur auringkukkapelto, ja se Tuulest temmattukkii jäi taa. Ja k-kaupa maisos ”K-Kauppa – ei merta edemmäs..”
Lossii ootelles juotii hirmu tuules munkkikahvit kioskil ja hasteltii isännä kans. Kerto,et kivvii tuuvaa Haukiputtaalt ja Muhokselt ast. Nuorte kirjotus- ja laskutaion puute ol kans suur huoli, ei oikee saa työntekijää, joka jottai ossais. Sillarakennust seurattii siin, kolm pitkää rekkaa siel män taivaarannas, ja mitä ihmettä, pystyivät kääntämmääkii siel ja ohittaammaa toisiaa. Hirmussii työkonneit näytti oleva iha tyhjä pääl.
Ollaa melkee heltees, +24 ko tullaa Liminkaa. Tietyst pittää sielkii lintutornil mennä, ilma kameraa, onneks ees kiikarit tul mukkaa. Torni on paremp ko enne. Sielt näkkee nyt kiikarikii aika hyvi, paljo ol kaikelaisii lintui, mut seura ol nii mukavaa, et kotkat, hanhet ja haikarat jäi vaa ihastelu asteel. Toine putkimies ol Puhokselt ja toine Kouvolast, melkei tuntu ko ois sukulaisii tavant mukavii juttui varsikii Kymelaaksost.
Ko myö ajettii rantatietä Raahee ast, sit 88-tietä Iisalmee päi, ni sielu huus kahvii, kahvii, ei vaa paikkaa löyvy, enneko Vihanni jälkee vahingos löyvvettii Läntisranna torni.
Siel ol laavu ja torni, kioski ja keinut ja kaik. Siihekö myö kahvit tyhjä kioski pöyväl laitettii (kuva 3691), ni paikal ajokii paikalliin isäntä.
Kerto, jot järvi ol yritetty kuivata pelloks, mut nyt nostettii ves takas veslintui varte. Tul hyvä virkistyspaikka immeisilkii, harmi vaa, et vierakirjan ol kurito nuotiso ehtint polttaa… Rannas kasvo erikoisii puit, hapsuharmaaleppii, mie nappasi okspätkä, ja aatteli et varta ommii harmaaleppii, harmittaa ko ei pyyvvety tainta, ko näky rannas paljo oleva.
Haapaveel ol hirmune kolari iso-iso rekka ol ojas, toine säiliö rutussa, toine ylösalas ojas. Julma iso nosturikaivinkone tais olla tulos hommii..
Ilta alko olla pitkäl, ko tultii Kärsämäel, Sielt myö saatii onneks mökki, oltii jo aika väsyksis. Kuuven henge mökki, isot ikkunat läpi mökin, kauniit valkoiseks maalatut hirsiseinät, ja tosi hyvä nukkua. (kuva 3701)
Pientä kosketuhellalevvyy ei opittu käyttämmää, mut pärjättii muil keittimil. Ko käin pimmees tiskaamas keittolas, kaks nuort naista kysy englanniks, onks tää keittiö… myöhemmi mie käin siel uuvestaa, ni hyö ole siel syömäs. No mie kyselemmää mist hyö ovat. Puolalaisii olivat, viikon loma, olivat tulleet Ruotsin kautta ja nyt matkalla Rovaniemelle, pojalle oli luvattu, että hän näkee joulupukin.Nuormies lupasi viijä miult pukil terveisii.
Poika ol selväst opetelt englantii hääkii, ko miult jokkuu sana jäi vähä mietittäväks, ni noppeest poika ehti just oikeeta sannaa. Jöröjukkamaine isä innostu keskustelluu hääkii, ja meil ol oikee hauskaa. Aamusel ko hyö olvat asuntoautoaa pakkaamas, ni isähä se enstemmäiseks huiskutti oikee kunnol hyvästiks. Toivottavast heijä kiireine matka on menny hyvi, ja poika nähnyt joulupuki… Myökii lähettii pikkuhiljaa, täs näkkyy viel möki nimi, Kärsämäki, ja pöyvä kulmal kaveri känny….
Kerettii ajjaa melkone matka ko kaver rupes kännyää kaipaamaa, käännyttii takas ja siinhä se ol mihiol jääntkii… Tankattii sit varalt sielt halpaa bensaakii ,1734. Sattu olemaa 10.9. ja sehä tarkottisitä, et miu känny rupes soimaa, tul niipaljo ilosii synttäronniteluit.
Pielaves, Keitele ja Vuonamonsalmi mänvät, ko löyvvettii Lossisaare huoltamo lounas. Aika erikost ruokaa ol, eikä iha halpaakaa, ei ehkä houkuta tulemaa uuvestaa. Sinine tie ja Suonejok, tuuli ol aika hurjaa, mut Vaajasalme ihanal koskel myö juotii kahvit hiuka suojaisan katokse takan, vahvoin puitte suojas.
Ko matka jatku, jossai luk se kaivattu Korholan kartano, ol myös Ravintola Nuapuri, ruokoo, juomoo ,viihettä”.
Rautalammel nähtii toine kaunis piparkakkutalokirkko, ja koht oltiikii jo Mikkelitiel. Ja Kirkovarkauvve kioskil juotii viimeset reissukahvit, pullakahvit kahelle tasa kymppi. Ruskareissu päätty kotipihhaa hellelukemis +25 kello ol viije tietämis. Matkaa takan 3305 km ja Savitaipalee pensamittarlukemat ol 1743. Ruskaa ruppee pukkamaa kotimaisemis, pihlajat ovat jo kommeimmillaa!
Juttua päivitetty 4.10. kello 12.39: korjattu kuvateksteihin tiedot Hailuodon siltojen rakennustyömaasta.