Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Joku kyllä sanoi, että tämä alkujaan kotimaasta lähtenyt tapahtuma olisi jo oikeastaan koko maailman lintujen katselupäivä, kun on kuulema levinnyt jo Eurooppaakin kauemmas, ja mikäpä siinä!
Lauantain Mäntyperän eukkokin vietti melko tarkkaan pihalintujaan katsellen, välillä työn lomassa keittiön ikkunasta, väliin ihan tornistakin. Oliha niitä kotisillakin, tiaisia kolmea sorttia: tali-, sini-, ja hömö-, viherpeippoja, harakoita, närhiä, mustarastaita, puukiipijä, peippo..ehkä vielä jotain muutakin.
Sunnuntaiaamuna juuri, kun eukko sai porkkanalaatikot uunista, kaveri soitti,j otta evästä reppuun, nyt lähdetään hanhia katsomaan! Laitoin kiireesti meseviestiä Iitinpuolen kuululle lintumiehelle, ajattelin, että saisin samalla pienen haastattelun Lassi Kujalalta, joka fb:ssa julkaisee hienoja lintutarinoita loistavin kuvin. Hänen tarinansa ovat mahtavia, ja olen pitkään ihmetellyt, että hän haluaa jakaa meille kaikille ihan ilmaiseksi ihania luontokertomuksiaan.
Valitettavasti tapaaminen ei nyt onnistunut, mutta ajelimme tutulle, aina varmalle Sääksjärvelle. Siellä on Perheniemen puolelta ajellessa rannalla hieno torni, jossa alakerrassa voi sateensuijassa nautiskella eväistä ja tutkiskella ruovikossa pörähteleviä pikkulintuja ja samalla ihmetellä vedessä hitaasti tanssivaa hanhiparvea, johon tuli koko ajan lisää kellujia. Samalla aina parven kärjestä lähti pieni ehkä sadan linnun parvia ”nuorison koulutuslentokierroksille”
Sunnuntaina järvessä oli varmasti tuhansia lintuja, muutama joutsenkin ja tietysti ne kiusaavat kotkat, jotka nyt puysyttelivät vastarannan männikössä ruokaa sulattelemassa.
Pellot siinä tien varressa olivat kuin linnunsiemenillä kylvetyt, vierivieressä valkoposkihanhia täynnä! Taivaalla tummat pilve ja niiden alla lentoon pyrähtävät parvet kuin hyttysiä kuhiseva kesäilta… Kuvaterveisin Mäntyperän eukko!
