Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen kirjaston Charlotan kamari oli ääriään myöten täynnä kiinnostuneita kuulijoita,kun lääkintäneuvos (ym,) Jouko Saramies kertoi diaetestutkimuksestaan; vuonna1995 päätettiin kutsua kaikki yli 23-vuotiaat savitaipalelaiset sokerirasituskokeeseen.
Piti olla helppo juttu, jolla selviäsi diabeteksen yleisyys seutukunnalla. Oltiin sitä mieltä, ettei pelkkä rasituskoe (Raimo Vanamo) riitä, vaan Tuija Hurskainen kutsui väen lisäksi rasva- ja verenpainetesteihin. Seuraavana vuonna kutsuun vastasi 1200 ihmistä -t ästä määrästä löytyi 36 sairastunutta ja 187 sellaista, jolla diabetes oli piilevänä.
Oulun professorit innostivat tekemään väitöskirjaa. Alkoi monenlaiset selvitykset, joissa tarvittiin jopa naisten neuvolakortteja, syntymäpainoja ynnä muuta. Naisten (600) kohdalta tietoja oli huomattavasti helpompi saada kuin miesten. Painoindeksikin tuli kuvaan mukaan, yli 30 oli jo sairastumisvaaran raja. Tämän ensimmäisen tutkimuksen maksoi kunta, noin 100 euroa/henkilö.
Seuravaan tutkimukseen 2007-2009 tuli mukaan 900 henkilöä, ja viimeiseen 600. Tässä vaiheessa kuolleita oli 250. Huomattiin, että paino ja lihavuus vaikuttivat selvästi kuolemiin, hoikat ja hoikahkot ovat jäljellä.
Seurannassa huomattiin, että piilevä diabetes ei häviä minnekään vuosien mittaan.Sekin aiheuttaa monenlaista harmia: kuivat silmät, erektiohäiriöitä, elämänlaatu huono.
Kakkostyypin diabetes ei puhkea yllättäin, vaan muutoksia tulee hiljalleen, salakavalasti. Suonet kalkkeutuvat, kolestetroli nousee,verensokeri keikkuu korkealla, tuottaa paljon insuliinia, ihminen väsyy, lopulta haimakin, joten insuliinin tuotanto loppuu. Siinä sitä sitten ollaan. V.uonna 2001 osoitettiin ensimmäisen kerran, että tämä voidaan estää.
Mukana tutkimuksessa oli myös Arja Pylkkö, sillä huomattiin, että liikunnalla on suuri merkitys diabeteksen estossa ja hoidossa.Hän järjesti viikon kursseja: oli piilorasvoja, laihduttajan reseptejä, ohjeita ostoksiin, kerrottiin sokerin vaaroista ja syömisen hallinnasta. Ihmisiä ohjattiin myös säännöllisen liikunnan pariin. Kävely ja kuntosaliharjoitukset parantavat kehonkoostumusta, samoin kyky kuljettaa glukoosia, verenpaine laskee, ja mieliala paranee, erittäin tärkeä sekin. Jostain syystä kymenen prosenttia tutkituista ei hyötynyt liikunnan lisäämisestä.
Tutkimus on kiinnostanut ihan maailmanlaajuisesti. 22 vuoden ajalta savitaipaleen ryhmä on rekistereissä ja tilastoissa noin 10 miljoonan ihmisen kanssa! Suomalaiset professorit ovat olleet taustalla mukana, esimerkiksi silmä-asioissa tamperelainen Jaakko Tuomilehto, Euroopan eniten siteerattu tutkija.
Tutkimuksen loppuvaiheessa huomattiin, että tutkittavien rasva-arvot olivat paremmat, sen sijaan kuolleilla ne olivat olleet korkeat. Koska diabetes vaikuttaa lähes kaikkeen ihmisessä, myös suolistoon, on viimeaikoina todettu, että jopa lihavuusleikkauksesta voi olla apua, jos painoindeksi on yli 40.
Sekin huomattiin, että ikä tekee tehtävänsä: pituus on tutkittavilla lyhentynyt kahdella sentillä, vyötärönympärys sen sijaan on saanut lisää, verenpaineet on suunnilleen entiset. Sekin todettiin, että elämänlaadulla on merkitystä, nauru todellakin pidentää ikää.
Kun ensimmäisen tutkimuksen maksoi siis kunta, niin seuraavassa oli hiukan mukana jo valtiokin sekä Viipurin Tuberkuloosisäätiö. Tutkimuksen julkaisun jälkeen valtio hoiti kustannukset. Tutkija itse ei tutkijan palkkaa halunnut, hän teki työn mielenkiinnosta ja koska kyseessä oli ”omat ihmiset”.
Tilaisuus päätettii vapaaseen keskusteluun Pihamon Pitopalvelun mainioita tarjoiluita nauttiien.