Vannomatta paras! Varomattomasti lausuttu vala voi johtaa valheiden verrkkoon, josta pois pyristely on vaikeaa ja kivuliasta. Ja sagen hauskaa seurattavaa, kuten Lemin nuorisoseuran näyttämöllä saadaan tällä talvikaudella todeta.
Kun ohjaaja Sami Sivonen näki sonkajärveläisen Matti Martikaisen uutuusnäytelmän Pässinpäät päivänpaisteessa kirjoittajan kotinäyttämöllä, arveli hän sen sopivan Lemilläkin esitettäväksi.
Kun viime talven Martikainen, Valelääkäri, oli yleisömenestys, samoilla korteilla pelaaminen toistamiseen on kaksiteräinen miekka: onko varma valinta liiankin varma? Eikö olisi ollut jonkun vakavamman vuoro? Mutta Sivonen näyttää tietäneen, mitä valitsi. Kyseessä on komedia, kaiken osaksi lisäksi fyysinen slapstick, jossa repliikkien lisäksi lentävät astiat ja muu omaisuus ja näyttelijät joutuvat lauttamaan kroppansa likoon.
Matti Martikaisen teksti on hauska ja nokkela: jottei rikkoisi valaansa järjestölleen, kotirauhan säilyttäminen pakottaa juonimaan ja valehtelemaan, ja yksi asia johtaa toiseen ja kolmanteen. Juoni seurailee 1930-luvun amerikkalaista Ohukainen ja Paksukainen -elokuvaa Sons of the Desert, joka on Suomessa nähty nimillä Kesäleskiä Hawaijilla ja Päivänpaisteisia pässinpäitä. Martikainen on muokannut aiheen suomalaisiin oloihin, lisännyt ripauksen sarjakuvahuumoria niemeämällä päähenkilöt Retu Kiviseksi ja Tahvo Soraseksi. Sovituksessaan Sami Sivonen on maustanut sitä Lemin teatteriryhmälle sopivaksi.
Ohjaaja tuntee näyttelijänsä ja näiden moneen taipuvat kyvyt, joista komiikka ei taatusti ole heikoin. Tapiolan lavalla nähdään sellainen joukko koomikkoja ja komediennejä, että telkkarin sketsintekijätkin voivat kadehtia. Sivonen on antanut näyttelijöidensä näyttää, mihin pystyvät. Kai Gréniä Retuna tai Arto Heimosta Tahvona saa huoletta verrata Oliver Hardyyn ja Stan Laureliin. Heimosen Tahvossa on yllättävänkin paljon Ohukaista, lapsellista ja reheliistä miestä, jota sekä vaimo että paras kaveri pomottavat.
Tahvon, Retun ja Jaana Sinkon esittämän Maikki Kivisen yhteiset kohtaukset ovat riemukasta katsottavaa – repliikit, liikkeet ja ilmeet. Jaana Sinkko eläytyy pirttihirmun rooliinsa täysillä, ilmeilee ja raivoaa. Kai Grénin Retu yrittää näyttää macholta, vaikka peli on aika selvästi menetetty, ja Arto Heimosen Tahvo nauttii sen huomatessaan.
Tapiolan näyttelijäkaartin vahvuus tulee esille siinä, että pienetkin sivuroolit ovat isoja, kukaan ei jää statistiksi. Hannu Hovin eläinlääkäri on aivan hervoton tapaus, Jussi Sinkko maistaneen tarjoilijan roolissaan naurattaa ilman yhtään repliikkiä, Liisa Haiko naapurin Loviisana riemastuttaa totisella naamallaan. Merike Koiv Linda Sorasen roolissa panee Tahvonsa kuriin ilman kivääriäkin. Ja niin edelleen; jokainen on paneutunut rooliinsa ja näyttää nauttivan siitä.
Näytelmän kierrokset nousevat loppua kohti. Naisten itku näyttämöllä yltyy samaa tahtia kuin yleisön nauru – tai toisinpäin. Hiljaisen, tuijottelevan loppukohtauksen aikana parikymmenpäinen kenraaliharjoitusyleisö miltei ulvoi. Se vaati Jaana Sinkolta ja Kai Gréniltä tiukkaa ilmeiden ja hermojen hallintaa, ettei nauru olisi tarttunut lavallekin. Ehkä siihenkin talven mittaan tulee rutiinia, kun Pässinpäät koheltavat Tapiolassa viikonlopusta toiseen.
Edellämainuttujen näyttelijöiden ohella lavalla nähdään Pentti Kauppi, Arto Penttilä, Merja Kouvo, Sari Papinniemi, Liisa Junnonen ja Tiina Päivinen-Sinkko. Kuiskaajana toimii Leena Uski, lavasterakennus Arto Heimonen ja Jussi Sinkko, lavastemaalaus Merja Kouvo, puvustus Airi Peutere ja työryhmä, maskeeraus Pirjo Nykänen ja Liisa Junnonen, valo- ja äänisuunnittelu Sami Sivonen, valo- ja ääniajo Konsta Jukanen ja Tuomas Pokkinen.
KAIJA LANKIA
Edelläoleva on kirjoitettu torstain 24.10.kenraaliharjoituksen jälkeen. Näytelmän ensi-ilta oli eilen perjantaina 25.10. Seuraavat näytökset ovat tänään lauantaina 26.10. kello 17 ja huomenna sunnuntaina 27.10. kello 14. Kaikki syyskauden näytökset löytyvät nuorisoseuran omilta verkkosivuilta.