Lappeenrannan Linnoituksen Krouvi täyttyi iloisista karjalaisista, puheensorinasta ja kymmenistä ideoista, kun keittiömestari Ulla Liukkonen oli kutsunut maakunnan nimikkohenkilöt yhteisiin illanistujaisiin. Linnoituksen isännän titteliä kantava Liukkonen halusi maakunnalliset kollegansa koolle pähkäilemään, mitä yhdessä voitaisiin tehdä Etelä-Karjalan hyväksi, ja samalla nauttimaan keittiön antimista.
Se ainakin kävi selväksi, että vaikka kuntien välillä ja politiikassa kuinka takkuaisi, merkkihenkilöt tunnustavat samaa karjalaisuutta. Siitä huolimatta, että he ovat kukin oman pitäjänsä tai kaupunginosansa puolestapuhujia. Nimikkohenkilöiden yhteisponnistuksin voidaan maakuntahenkeä lietsoa värikkäämmin ja innostavammin kuin hallinnon harmain keinoin. Kuntien omaleimaisuus ja niiden omintakeiset edustajat tuovat makuja ja sävyjä Etelä-Karjalan keitokseen.
Illan isäntä-emäntä laittoi vieraansa pohtimaan ihan konkreettisiakin toimia, mihin eukot, eskot, inkerit, tanelit, tulentallaajat ja muut voisivat ryhtyä. Ideoita pulppusi Saimaan risteilyemännistä ja -isännistä retkioppaisiin, yhteisistä maakunnnan markkinointitilaisuuksista vierailuihin toisten pitäjien tapahtumissa.
Imatran inkerit olivat illassa mukana suurimmalla joukolla, 11 naisen voimin. Prosenteissa Lemin eskot ottivat kuitenkin heistäkin voiton, sillä paikalla oli kahdeksan eskoa kaikkiaan 11:stä. Uusimman inkerin järjestysluku on jo 42. Mutta inkerit ovat todella aktiivisia yhteisissä riennoissaan, mistä eskoilla on vielä oppimista.
Illan hengen mukaisesti kuitenkin päätettiin, että yhä enemmän kokoonnutaan yhdessä, yli kuntarajojen. Perjantai-illan tapaaminen oli sille hyvä lähtölaukaus. Mukaan kaivattiin vielä edustusta Luumäeltä, mutta siellä ei ilmeisesti ole Luupäätä tai Pärreä valittu, eskot arvelivat.