Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mone superkuuyö valvomise jälkee uupunt eukko päätti jättää arkiset askareet siksee, ja läht kattomaa mitä pientä ihanuutta muutama liike kirkokylil ol saant aikaa.
Hyö olliit laittaneet taas yrityspassi tapase touhu käyntii, ja viis liikettä leimas passii, ko käit glögil tai muute vaa ostoksil. Tää eukko ol päättänt hankkii kaikkee kivvaa pikkujouluihi, ja miksei oikeeseekii jouluu pukkii auttaaksee.
Kierrokse mie aloti Katiskast ja Krumeluurist. Siel ol ilone porukka punasii pukkeutuneen, tyttölöil porosarvet pääs, ja isäntä höyryyvä muki käsissää. Ensmäset joulujuomat juuri paistettuje torttuje kans maistu, ihmeteltii linnupönttöi, joita ol tehty jopa metallisist kastelukannuist ja muist erikoisist aineksist.
Kuva mie otin sielt ”mieste ” puolelt, siel mis on niit katiskoit ym, ja krumeluurit näkkyyt henkilökunna takan. Sielt miu mukkaa lähti minttupastillei ihanas pienes talitiaisrasias.
Haimila kukkakauppa ol taas ihmeit täynnä. Siel ol kuivist saniaisist rakennety ihmeellissii koristeit, valtavvii palloi ja sydämii, mitkä tosi hyvi sopi kaike jouluvärise ihanuuve taustaks.
Miuta vaste tulvaht oikee lämpössii muistoi, ko katoin punesee emalvattii laitettui sipulkasvei, äitiyspakkaukses kuopuskii tuommose sai, ja sit rumpuna hakkas sitä keäkauve pihal. Tät kaupa vattii ei olt hakattu, se ol iha kolhuto. Lämpöset juomat pipari kans viel jaksoi nauttii täskii, ja mukkaa lähti oikee hauska lakupussi, kuvas kaks vanhaa varist juoksoo höyhenet pöllyte, ja tuumaavatte, jot ikä ei haittaa….
Täst mie käppäili Savis Soppii, mis henkarit ol pullollaa jouluvärisii mekkoi ja paitoi. Vaik siel tuumattii, et oikee jouluu ei iha viel oo kovi paljo aateltu, et vast ens kuus, ni kyl siel ois vaik minkälaist pikkujouluhelyy ja päällepantavaa, ja miekii jo valmiiks katteli, mitä mie het ko putjetti taas helpottaa ruppee halluumaa. Nyt miu kässii tarttu mahottoma kaunis kynttilälyhty, kuivakukankuvin koristeltu, ja leima tietyst taas lappuu.
Siin nurka takan pikkuse piilos on Kaunis Zaida, jonka ovest tullaa ain pikkusen sievemmä näkösin ulos, jos vähä rupsahtanneena sissää mennääkii. Vaik et nyt just ois hoitoihi tullukkaa, nii jo ilone vastaanotto hymyinee piristää muutama rypy pois asiakkaa kulmist.
Uuttaki hoitoo on tult viimesyksyse suunnitelma mukkaa nyt laitetaa myös käjet kuntoo ja kynnet, mie aatteli iha oikeest kokkeilla kippeisii kässii jottai, mut täl kertaa mie pujahuti ommaa pukipussii ihana vaaleenpunase kuorintasaippua ja nappärä kotelo, jos saippua ei lillu vesmärkän.
Leima jälkee hoiteli viel normaalit kauppaostot, ja iha ilma leimatoivoo huomasi kauppiaa toril, hänel ol mahottoma kauniita ja huolel tehtyi leikkuulautoi, ja viel iha korumaine juustohilloteline tarjol. Mie oti pertumaalaisest tervalepäst tehy leikkuulauva, ja aatteli, et se sopis hyvi kotmaa ulkopuolel asuval siskol.
Kotmatkal mie sit poikkesi viimesel leimal Tienhaara myllyl. Aatteli kattoo, jos linnuruu’at ois jo tuleet, vaa ei viel. No sielt miu mukkaa tarttu kuiteskii ohrasuurimoit, ko aatteli taas lihapiirakoit tehä. Kaupapäällisiks sai oikee hyvä ja noppee levypiiraka ohjee, sitäkii pittää joskus kokkeilla,vaik mie tavallaa teenki keitipiirakoit. Semmosest levypiirakast miul tulloo ain mielee äitiin piirakka, joka ol just otettu uunist, se ol tuolil jäähtymäs pyyhkee al, ni eikös jokkuu siskoistain istunt sen tulikuuma piiraka pääl!
Mylly puovis on muute yllättävä paljo paikallist mukavaa pient lahjatavaraakii, kirjoist sukkii ja keramiikkaa, hilloist ja mehuist puhumattakkaa. No, mie puotin leimapassiin purkkii, ja mukava pikkujoulukassi kans ajeli sit kottii tuva lämmityksee.