Gospel Taipale Savitaipaleen kirkossa
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Parkkipaikkaa sai jonkin aikaa etsiä sunnuntai-iltana, kun runsain joukoin halusimme kuulemaan ja kokemaan tätä v.2018 perustettua lauluyhtyettä, Gospel Taipaletta.
Illan tarjosivat Taipaleen kolmen seurakunnan naiset lappeenrantalaisella vahvistuksella ja Jonna Imeläisen johdolla. Kirkossa käytettiin tunnelmallisia värivaloja, joista vastasi äänentoiston myötä Jarno Junnonen.
Konsertti alkoi Susanna Syrjäläisen (säv – san – sov) Joulurauhalla, jota esittämään laulajat saapuivat keskikäytävälle pianon (Jarmo Kaijansinkko) säestyksellä. Jouluista tunnelmaa konserttiin oli luotu tuikkuvaloköynnöksin ja esiintyjien kimaltavin tummin puvuin. Suomalaista, arvokasta joulutunnelmaa, johon alan pikkuhiljaa tottua gospelinkin kohdalla. Alttari oli valaistu lämpöisen punaiseksi.
Seuraavaksi saimme kuulla eteen järjestäytyneen yhtyeen esittämänä kolme osaa Pekka Simojoen (säv), Anna-Mari Kaskisen (san. ja Pekka Nymanin (sov) Valon lapsesta. Jo tässä vaiheessa huomasin sijoittuneeni kuuntelijana huonoon paikkaan, sillä alttarin laitaan sijoittuneet soittajat jäivät täysin näkymättömiin, ja edessä oleva kalusto peitti soitinten ääniä.
Onneksi piano kuului tosi hyvin. Prologissa piano oli jopa hiukan vallaton. Enkelten lauluun olisin kaivanut hiukan hymyjä, se oli kaunis ja herttainen esitys, kuten Jouluyön hymnikin.
Valaistus vaihtui siniseen. Mielenmaisema muuttui talviseen hämärään.
Kuulimme tutun kauniin Hiljaisuus-kappaleen (Kolehmainen – Aartela – Vahakallio) tällä kertaa Eeppi Ursinin erikoisella sovituksella, kaunis esitys. Jouluyö.juhlayö (Gruber – Shönemann – Petri Kangas) alkoi jo erikoisesti iloisella pianolla, laulajatkin muuttuivat hiukan rennommiksi, kohta kirjoitin muistiin ”tosi ihana piano”. Laulu laulettiin iloisesti, hiukan nopeammin kuin tavallisesti, ja laulajat keinuivat kauniisti kuin lasta tuudittaen. Henkäys taivaan (Eaton & Grant –Selkäinaho – Courtney) soi tosi kauniisti, voisipa todella vain henkäistä maailman rauhan!
On ihanaa, että joululauluihimme on vakiintunut Taivas sylissäni (Häggvist – Perkiö). Kuulimme sen Imeläisen sovittamana, esitys oli tosi kaunis hämärässä jouluvalojen tähdittämässä tunnelmassa, kirkon korkeitten holvien turvassa. Mary did you know (Lowry – Green – Hayden) sai kyyneleet silmiin. Harvoinpa äiti lastaan tuudittaessaan tulevista tietää, tässä esityksessä minusta tuntui, että rummut (Jouni Könönen) tiesivät enemmän, kontrabasso (Helka Seppälä) myötäili, eikä pianokaan paljon leikittele. Pieniä olivat viulun arat ilon ja toivon henkäykset (Mari Junnonen).
Ennen yhteislaulua (Maa on niin kaunis) Jonna Imeläinen esitteli orkesterin ja valomiehen, joka jossain vaiheessa vaihtoi värit jälleen punaisiksi. Lauloimme yhdessä ehkä pikkusen rivakammassa tahdissa kuin yleensä.
Eeppi Ursinin sovituksena kuulimme Tämä maailma tarvitsee rakkautta (Tähkä – Kiiskinen). Laulu oli täynnä kipeitä kysymyksiä – onko kaikille lapsille ruokaa jne. Onneksi mieleen jäivät Jonnan sanat: Toivo on kuin aurinko, jota kohti kulkiessa varjo jää taakse!
Seuraavasta esityksestä heräsi kysymys, kuka on sovittanut tämän! On allain avaruus – siis se lentävä lumi-ukko (Blake– Sammalkorpi), josta jokainen on kuullut monenlaisia sovituksia. Sovitusta ei löytänyt Imeläinen, ei myöskään pianisti, joka sanoi, että se alkuperäinen… Okei. siis usein kuullaan valtavilla kokoonpanoilla, nyt neljän hengen orkesterilla, joten oma sovitus! Oli muuten hieno. Basso piti kuulijan maanrajassa, viulu henkäili tuulena taivaalla, mutta lumiukko ei ”kävele ilmassa”, vaan potkaisee itsensä liitoon rumpujen näpäytyksellä, vilkuttelee pianona kuulijan mielikuvitukselle… hieno kokonaisuus ja ihana viulu lopussa.
Joululaulu (Chydenius – Topelius – Kangas) vei meidät rytmikkäin tanssiaskelin Lapsen luo, aika mielenkiintoinen esitys, selvästi gospel-neulalla rokotettu, hyvä. Ohjelman viimeisessä esityksessä (Joululaulu, Torme – Paakkunainen – Hayes) mietittiin saako joulupukki porot lentämään. Aamu-uutisista päätellen joululentoja voi pohtia laajemminkin, mutta tämä esitys oli huolettoman harmiton, mukava päätös upealle konsertille, jolta vaadittiin ja saatiin ylimääräinen ”mutta ei enää enempää”. Jos siinä aplodien kiihtyessä kuulin, niin luvattiin Henna Ahvenaisen (?) Joulu on toiveita täynnä (?)
Hieno konsertti, kannatti tulla kuulemaan, katsomaan. Suomalaista gospelia meille suomalaisille, oikein hyvä, kiitos!