Takavuosina vaalimainonta oli maaseudulla melkoisen villiä siten, että mainoksia laitettiin yleisten teiden risteyksiin ja katujen varsiin
lumikasoihin ja nurmikoille sikin sokin. Syys-, talvi- ja kevätmyrskyt niitä sitten sopivasti lennättivät.
Mainoksia asettaneita patisteltiin vaalien jälkeen siivoamaan jälkensä. Jotkut siivosivat, osa siivouksesta kuitenkin lankesi maanomistajille, usein kunnalle ja tielaitokselle. Tieteellistä tutkimustietoa ei liene siitä, siivosivatko vaaleissa hyvin menestyneiden kannattajat jälkensä paremmin kuin
kehnommin menestyneiden tukijoukot.
Kunnilla ei ole lakisääteistä velvollisuutta vaalimainonnan järjestämiseen, mutta kunnat ovat perinteisesti tarjonneet puolueille ja valitsijayhdistyksille mahdollisuuden julisteiden tasapuoliseen esille panoon niille varatuissa telineissä tai tauluissa.
Vaalimainospaikkojen ylläpito ja maksullisuus vaihtelevat kunnittain. Kun esimerkiksi Lemin kunta ei peri maksua vaalimainospaikoista,
voitaneen perustellusti olettaa, että sekä mainosten asettaminen, niiden siisteyden ylläpito ja lopulta mainosten poistaminen pian vaalien
jälkeen kuuluvat mainostajille eli käytännössä puolueille ja valitsijayhdistyksille.
Vaalimainoksia valitettavasti töhritään ja revitään silloin tällöin, Lemilläkin. Yhden ehdokkaan kuva ei presidentivaalissa ehtinyt olla
paikallaan vuorokauttakaan kun joku oli sen jo poistanut. Ilkivalta on poliisiasia.
Asiallisesti sijoitetut ja hoidetut mainokset voivat parhaimmillaan olla piristäviä väriläiskiä kaamoksessa. Annetaan niiden olla rauhassa.
Markku Peutere
Kunta tarjoaa vaalimainonnalle ilmaisen paikan. Hallintojohtaja toivoo, että mainokset saavat olla rauhassa.