Keskiviikon isoihin uutisiin kuului hallituksen tilaaman uuden kuntakartan julkistaminen. Kuten aiemmista, epävirallisista julkistuksista oltiin jo nähty, karttaan oli piirretty noin 70 kuntaa, joista yksi kattaa nykyisen Etelä-Karjalan maakunnan.
Kartasta käydään vielä kovaa kiistaa Arkadianmäellä, ja jos eukkomamma yhtään osaa veikata, suurkuntien sulattelu on työlästä myös pääkaupunkiseudulla – vastahakoisuus ei ole vain pienten ja syrjäisten taipumus.
Jos pakkolakia ei eduskunta säädä, mahtaako kuntaliitoksista mitään tulla Etelä-Karjalassakaan. Eukkomamman muistissakin on kariutuneita liitossuunnitelmia: ei tullut naimakauppaa Savitaipaleen ja Suomenniemen välille, ei syntynyt Saimaankaupunkiakaan. Suur-Savitaipaletta ja muita suurkuntia piirrettiin kartalle jo 1970-luvulla. Suomenniemen kihlaus Mikkelin kanssa ehdittiin nyt kuitenkin julkistaa ennen ministeriön karttaa.
Ristivetoa ja puhuria ei puutu kuntien väliltä eikä kuntapäättäjien keskuudesta ennen kuin nyt piirretyt rajat muuttuvat todellisuudeksi – jos muuttuvat milloinkaan.
Voihan tietysti olla, että keskiviikkona merille lähteneet Etelä-Karjalan kuntajohtajat löytävätkin yhteisen sävelen ja palaavat maihin omin kartoin. Tai ehkä risteily on tuottanut nimen uudelle kunnalle.
Jos eukkomamma saisi päättää suurkunnan nimen, olisi se tietysti Lemi. Nelikirjaiminen nimi on naseva ja helppo muistaa ja kirjoittaa, mahtuu pieneen tilaan, säästää painomustetta ja kylttipeltiä. Eukkomamman kanssa samaa mieltä on myös Lemin Esko.
Mutta vielä ovat rajat tallella ja omat uutiset. Uutisen arvoinen asia on Lemin päiväkotitoiminnan täyteen tulleet kaksi vuosikymmentä. Sitä on kuulemma kakuin juhlittu. Lahjaksi on toiminta saamassa kolmannen päiväkodin, ison ja komean ihan sinne kaupungin rajalle.
Se vielä ehditään omin rahoin ja veloin rakentaa – ja voi olla, että uusi kunnantalokin, kun parakin määrävuodet tulevat täyteen.