Eukkomamma luki aamun Länsi-Saimaan Sanomista, että Savitaipaleen kiistellystä sisääntuloportista tulee Vipusen veräjä. Eukkomamma entisenä kyseisen veräjän vartijana (yhtenä sen monipersoonaisessa olemuksessa) on kovin imarreltu saamastaan kunniasta, vaikka ei kyseiseen porttiin ole koskaan niin ihastunut ollutkaan. Kiitos Esa Aaprolle, joka näin on nostanut vuosikymmeniä uurastaneen ja viralta pannun ja pian jo unhoon painuvan nimimerkin kunniaan voittaneessa porttiehdotuksessaan.
Kun Aapron esitys on toinen voittaneista ja Vipusen veräjä vain ehdotuksen nimi, ei eukkomamman tiedossa ole, tuleeko nimestä virallinen tai vakiintuuko se kansan käyttöön. Hieman ristiriitainen se olisikin, kun betonitolpat eivät nyt oikein veräjää kuvaa ja ovat kovin mahtipontiset vaatimattoman ja maanläheisen Veräjänvartijan makuun. Ja se Vipunen taas – se kun ei ole paikkakunnan nimi vaan paikallislehden yleisnimitys, joka Yhteissanomissa nousi rakkaan lapsen kutsumanimeksi.
Mutta mutkan kautta tietysti löytyy yhteyskin: ovathan portin tolpat paperitehtaan paperikeloja, ja missäpä Savitaipaleella muualla olisi sanomalehtipaperin kanssa oltu niin tekemisissä kuin Vipusessa. Että sinänsä asiaa.
Kun siihen porttiin sitten kaiverretaan Savitaipale, jää toiseen pylvääseen tilaa edesmenneiden Vipuselle ja Vipusen veräjän muistolle. Ja vaikka palstan perustajan nimelle, joka tarinan mukaan on 1970-luvun lopulla talossa vaikuttanut kesätoimittaja, nykyisin journalisti Aamulehdessä.