Jos Mäntyperän eukko kävi nauttimassa pitkitetystä talvesta, eukkomamma halusi haistella kevättä. Toki oli viikonloppuna Lemilläkin kevät, mutta Valkmusan kansallispuistossa Pyhtäällä se tuntui harpanneen viikkoja.
Lumista ei ollut Valkmusan suolla enää juuri merkkiäkään, kaikki oli muuttunut vedeksi.
Eukkomamma on aivan innoissaan soista ja pitkospuista. Pyhtään puistossa oli luvassa kahden ja puolen kilometrin patikkareitti, mutta ihan se ei toteutunut. Osin olivat lahot sillat veden peitossa kokonaan tai niin kapeiksi lahonneita, ettei niitä pitkin olisi eukkomamman tasapainolla pystytty kulkemaankaan.
Ja ehkäpä se oli suolle jo muuttaneille linnuille ilokin, ettei eukkomamma suossa rämpinyt sen enempää. Saivat rauhassa suunnitella pesän rakennusta.
Suon lintutornille asti pitkospuut olivat hyvässä kunnossa ja leveät kuin valtatie. Niinpä tornissa ornitologien kanssa päivystänyt Metsähallituksen kyselytutkija saikin paperiinsa hyvät arvosanat rakenteista.
Miltei helteisen suon vastapainoksi meren rannassa oli viileämpää, mutta kesäistä. Munapirtin saaren rannasta olivat jäät juuri lähteneet, jäljellä lillui vain muutama lautta rantavedessä.
Talven viimeiset jäät uiskentelivat Suomenlahden rantavedessä sunnuntai-illan auringossa.
Sorsat ja hanhet uiskentelivat rannoilla, männikössä sirkuttivat kaikki niitä pienemmät siivekkäät. Aurinko paistoi tyynessä kesäillassa pitkään.
Ja paistoi vielä aamullakin, mutta tuuli jo nousi. Tuulen myötä nousivat myös pilvet. Kun eukkomamma jätti taakseen aurinkoisen rannan, ei ehditty ajaa kuin kilometri tai kaksi, kun taivas oli jo pilvessä.
Mutta ehkä siellä rannassa paistaa aina vain. Käykäähän joskus katsomassa Kymenlaakson läntisintä kulmaa.
Aamu-uinnilla ollut hanhipari ei ollut lemiläisvieraista moksiskaan.