Vapaaehtoistyöryhmän järjestämä Kesäpäivän laulelot -tapahtuma pidettiin sunnuntaina vaihtelevassa säässä. Ohjelmakin oli vaihtelevaa, kun vieraita oli sekä eri puolilta Etelä-Karjalaa että Kymenlaaksosta. Kymenlaaksosta saatiin kylään pelimanneja ja laulajia, Etelä-Karjalasta eri kuntien kunniakansalaisia, joilla heilläkin tuntui laulutaitoa olevan.
Torikahvilla Savitaipaleen Taneli Pentti Pylkkö ja Charlotat Jenny Lyijynen ja Mirja Loisa sekä Taipalsaaren Kippari Kirsti Juvakka.
Lemin Eskojen (siis näiden kunniakansalaisten, joista vain osa on urheilijoita) kutsumana Lemille tuli Eukkoja ja Äijiä Ruokolahdelta, Linnoituksen isäntiä Lappeenrannasta, Kippareita Taipalsaarelta ja Charlottoja ja Taneleita Savitaipaleelta. Isännät mukaan lukien liki kolmeen kymmeneen kohonnut joukko aloitti iltapäivän särällä museotuvalla ja jatkoi sitten kunnantalon männikköön kahvin juontiin ja lauleloihin.
Yleisö sai samalla terveiset naapuripitäjistä, nekin osin laulettuina. Savitaipaleen polkan ja muiden savitaipalelaislaulujen myötä rakkaan naapurin terveiset toi näyttävä Cahrlottojen ja Taneleiden joukko.
Kuva: Markku Hämäläinen.
Varsinaiseksi laulun taitajaksi osoittautui Paavo Hirvonen, tuorein Ruokolahden Äijä, joka virkasauvoineen johdatti Äijien ja Eukkojen porukkaa.
Kuva: Kaija Värtö.
Taipalsaaren Kippareilla Kirsti Juvakalla ja Tapio Niemellä ei ollut lauluja matkassa, mutta terveisiä emäpitäjästä kuitenkin.
Kuva: Markku Hämäläinen.
Lappeenrannan Linnoituksen isännistä moni on maailmalla, kuka Helsingissä, kuka Moskovassa. Paikalle saatiin kaksi kotiseudulleen uskollista isäntää, Pekka Kokko ja Olavi Spännäri, joka on erityisesti Lemin torvisoittajille tuttu.
Kuva: Markku Hämäläinen.
Lemin Eskoja on runsaan 20 vuoden aikana valittu 11. Yksi heistä on edesmennyt, kaikki muut kymmenen nähtiin pellavapaitoineen torilla.
Kuva: Kaija Värtö.
Kun kaikki terveiset oli luettu ja laulettu ja yhdessäkin laulettu, ehdittiin vähän kastuakin kesäsateessa. Niinpä kun paikalle viimein ennätti Kymenlaakson pelimannikuoro ja -orkesteri Miehikkälästä, katsottiin parhaaksi siirtyä sateelta suojaan vanhan kunnantalon valtuustosaliin.
Näin pysyivät soittajien viulut ja laulajien feresit kuivina. Ja tunnelma sen kuin tiivistyi, eikä akustiikka ainakaan huonontunut. Kaikilla taisi olla mieli hyvänä kotiin lähtiessä.
Kesäpäivän laulut päättyivät kunnantuvan ahtaassa lämmössä upeaan pelimannikonserttiin.