Eukkomamman haaveet mustikkametsään menosta ovat kariutuneet sateeseen jo useampana päivänä – kuten varmasti monella muullakin. Mutta poimintaviettiään on saanut tyydyttää joka ilta, kun sateessa vain on tauko ollut.
Tämä on varmaan jo kymmenes kerta, kun eukkomamma höpäjää näistä kotiloista, milloin milläkin foorumilla. Vaan minkäs teet, kun asuu Lehtotiellä ja kotilot tykkäävät myös asua lehdossa.
Alkukesästä näytti, että kotilotilanne saadaan haltuun, kun vain nurmikkoa leikkaa ja heinikkoa niittää ja lipstikkakasvuston aamuisin tarkistaa. Menihän se niin niin kauan, kun ei suuremmin satanut.
Nyt sataa, ja kun sade taukoaa, pensaiden juurilta ryömii nurmikoille ja kiipeää kasvustoihin satapäinen kotiloarmeija. Kun edellisenä iltana ei malta kerätä kaikkia pieniä kotilonalkuja pois, seuraavana ne ovat jo kahta suurempia ja viisi kertaa lukuisampia.
Niinpä eukkomamma kykkii tontillaan ilta illan jälkeen muovipussi kädessä ja haalii siihen täytettä, tai siis mättää sen kuin kerkeää. Sitten tulet takkaan ja saalis paistumaan. Raakaa meininkiä, se on pakko myöntää.
Kesän aikana on eukkomamman tontilta tuhkattu ainakin viisi kiloa kotiloita. Tuhka päätyy aikanaan karkottamaan uutta kotilopolvea marjapensaista.
Mutta sitten vasta, kun sade lakkaa, sillä sateessa tuhka muuttuu hetkessä velliksi, joka ei kotiloiden etenemistä estä pätkääkään.
P.S. Sadetta on piisannut. Kaveri kertoi, että Kähönsalmessa satoi eilen 51 milliä.