Virsiooppera, kansanmusiikkigospel, liikunnallinen vesper – virren moniin ulottuvuuksiin yllyttää lemiläisiä vuoden alussa käynnistyvä Virsi vireäksi -hanke. ELY-keskuksen myöntämä rahoitus antaa uutta pontta neliääniselle veisaamiselle.
Kanttori Sirpa Lampinen (vas.) tulee vetämään Hanna Räsäsen alulle panemaa virsihanketta.
Jyväskylässä kanttorina toimiva Sirpa Lampinen on saanut jo useammassakin seurakunnassa laulua ennen harrastamattomat kuoroihin mukaan. Nyt hän on tekemässä samaa Lemillä, jos vain virkavapaa kotiseurakunnasta järjestyy.
Keskiviikkona hän kävi Lemillä tunnustelemassa tulevaa työmaataan ja värväämässä ensimmäisiä laulajia ja tanssijoita kevään produktioon.
– Kyse ei ole yhteislaulutilaisuuksista, vaan liikkeelle lähdetään siitä, että rakennetaan ääntä, opitaan hengittämään ja rentoutumaan. Taidoista on hyötyä monessa muussakin asiassa, eikä mikään ole niin terveellistä kuin kuorolaulu, hän muistuttaa.
Kehittyvien laulajien kuorossa ihmiset, jotka eivät ikinä ole laulaneet, oppivat veisaamaan neliäänistä virttä, uskovat Sirpa Lampinen ja Hanna Räsänen.
– Asiasta on kiinnostunut myös Mikkelin hiippakunta ja kirkko laajemminkin. Maakunnallistakin yhteistyötä hankkeessa tavoitellaan, Hanna Räsänen kertoo.
Yksi tärkeä osa hanketta on lapsi- ja nuorisotyö yhdessä koulun kanssa. Ensimmäiset todisteet siitä nähdään jo marraskuun 24. päivänä kolulukeskuksen 20-vuotisjuhlassa. Sinne koululaiset ovat valmistaneet virsinäytelmän Antti Sevannon ohjauksessa.
Ensi vuoden puolella Sirpa Lampinen aikoo viedä virren ilosanoman kaikkialle, missä lemiläiset kokoontuvat. Eri yhdistyksiä houkutellaan myös mukaan edesauttamaan neliäänisen virren paluuta lemiläiseen elämään.
– Kaikki lailliset keinot voidaan ottaa käyttöön ja laittomistakin ne, joista sakoilla selviää, tuumasi kirkkovaltuuston puheenjohtaja Matti Huttunen veisuun elvyttämisen tärkeydestä.
Avasin iltapuhteeksi netistä Lemin Kirjavan, ja kas, sieltähän kummia kuuluu. Lemin neliääninen virsilauluperinne elää ja elpyy, löytää uusia vivahteita ja laulumaita.
Kun tapa laulaa virsiä äänissä alkoi Suomessa 1800-luvulla, se ei tapahtunut vain Lemillä. Mutta kun se alkoi hävitä, se jäi vain Lemille. Näyttää siis siltä, että ollaan eräällä tavalla palaamassa alkuun. Siis eräällä tavalla. Mutta hyvin mielenkiintoisella ja luovalla.
Sydämeni läikähti kuin yltäkylläinen malja uutisen luettuani. Toivon ja rukoilen Jumalan siunausta Karille, Hannalle, Sirpalle ja kaikille niille, jotka innostuvat. Olette kulttuurin tekijöitä.
On myös mukava lukea, että Matti on asettunut takuumieheksi, vaikka sakkolappuja vastaanottamaan. Lemin ukot ovat ennenkin kantaneet vastuuta.
Eläköön Lemi ja lemiläisyys, koko Etelä-Karjala!
Terveisin Erkki Lintunen