Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen Seudun luonnonsuojeluyhdistys järjesti kasviretken tänä vuonna Säänjärven maastoon Maila Rusthollkarhun kotimaille.
Retkelle lähti kolmisenkymmentä eri-ikäistä ihmistä, pienimmät rattaissa. Enimmäkseen kuljettiinkin tietä pitkin, sillä tien pientareet ovat yleensäkin upeita kukkien kannalta.
Vaikka kesä oli jo pitkällä, eivät esim. kurjenkellot vielä kukkineet, mutta huopaohdake oli komeimmillaan, mansikat juuri kypsyneet ja teemakasvia mataraakin löytyi.
Reitin varrella oli myös valtavia jättipuita, joilla oli oma tarinansa. Mahtavat männyt säästyivät, vaikka ne olisi pitänyt kaataa sähkölinjan tieltä.
”Minä sanoin, että näitä ei kaadeta”kertoi Maila Rusholkarhu tomerasti, ja niipä linja rakennettiin muualle, onneksi.
Vanhassa kuusimetsässä oli oleskellut jäljistä päätellen myös liito-orava.Tässä ihastellaan kannon kyljessä rehottavia lattakääpiä .
Saniaisia, lehtokuusamaa, koiranheisipensaita, ja valtavia mesiangervokasvustoja, joista voi jo aistia huumavan tuoksun, vaikkei kukat vielä olleetkaan auki.
Järven rantaan puskettiin läpi ryteikön, sillä siellä olisi harvinainen kultakuusi, jonka ympärille tässä kokoonnuttiin ihmettelemään kullankeltaisia vuosikasvaimia.
Ihastuttava pieni tähtitalvikki kukki rantamalla, monenlaiset sarat , kortteet ja ruo`ot peittivät siellä pienemmät rantakasvit, mutta kumisaapaskansa pääsi katsomaan veden rajaan joutsenten polkua, ne kun kulkivat lapsosineen ruokailemassa rannan kortteikossa.
”Joskus voisi tehdä sararetken”, tuumasi kasviretken vetäjä Seppo Vuokko rantakasvillisuutta tutkiessaan. Ja ainakin jäkäläretkiheinäkuun puolivälin tienoilla on jo suunnitteilla.
Jos Ismo Hölsä olikin tehnyt vallan upeat opasteet kasviretkelle, sellaiset, joita voi vastedeskin käyttää jokavuotisen tapahtuman tarpeisiin, niin onnettomien yhteensattumien vuoksi sihteeri Mervi Helenius ei tällä kertaa porukalle retkikahveja saanutkaan aikaiseksi. Ja toiseksi ”oppaaksi” mainittu yllekirjoittanut oli juuri menettänyt äänensä allergisen reaktion takia.
Kiva harrasteyhteisö ja lämminhenkinen, kiva juttu. Toi kultakuusi on tosi mielenkiintoinen, missä kohdassa siellä järvenrannassa se on ja mihinaikaan vuodesta kannattaa käydä katsomassa että näkee sen keltaisena?? Lisää tämmöisiä juttuja!