Kahdenkymmenenseitsemän vuoden pesti kunnan sosiaalitoimen johdossa voi tuoda monta ns. vihamiestä, mutta tuo se paljon ystäviäkin. Se nähtiin perjantaiaamuna Lemin kunnanvirastolla, kun Hannele Partamies kahviteltiin eläkkeelle avointen ovien tilaisuudessa.
Kahvilla kävi työkavereita, luottamushenkilöitä, erilaisia yhteistyötahoja ja myös asiakkaita. Kaikilla oli mieli haikeana, vaikka iloista naamaa näytettiinkin. Ilmassa leijui kysymys, kuinka tässä eteenpäin? Hannele Partamies tuli Lemin kunnan sosiaalijohtajaksi syksyllä 1983, pesti muuttui myöhemmin perusturvajohtajaksi ja viime metreillä työnantaja Eksoteksi. Sarka oli sekä pitkä että leveä, joten ihan helpolla ei reikä täyty.
Viimeisellä työviikollakin valot parakkivirastossa paloivat harva se ilta, ja aamupäivän kahveillekin tuli vielä jotain virka-asiaa hoidettavaksi.
– Ihan tuntuu mahdottomalta ajatella, miten pärjää, kun ei ole Hanneletta, jolta kysyä ja johon turvata, tuumaili sosiaalityöntekijä Lea Aalto. Esimiehen tehtäviä lokakuun alusta alkaen hoitaa Ritva Nikkilä, mutta hänellä on vastuita myös Savitaipaleella ja Luumäellä, joten tilanne on toinen.
Harri Taipale oli yksi Hannele Partamiehen hyvästelijöistä. Halata piti useampaankin kertaan.
Hannele Partamiehen viimeinen työpäivä alkoi Päkän ja Mäkän vetämällä aamujumpalla kotona Kurkelassa. Sieltä lähdettiin vuosimallin -69 Cadillacilla kirkolle, ensin päiväkotiin, jossa lapset luovuttivat kirjoittamansa eläkepaperit, ja joiden kanssa leikittiin laululeikkejä Palolakodin vanhustenkin iloksi
Sieltä sitten kiidätettiinkin terveyskeskukseen lopputarkastukseen, mm. piirtämään sokkona Lemin vaakunaa. Mukaan annettiin eloonjäämispakkaus peräruiskeineen kaikkineen.
– Vuoden -69 Cadillac sopi minulle hyvin, sillä vuosi oli merkittävä: valmistuin silloin yliopistosta, menin naimisiin, muutin Helsingistä Lemille ja aloitin työt Lappeenrannassa, kertoi Hannele Partamies.
Kaiken kansan kahveille oli varattu aamupäivä, iltapäivällä oli työkavereiden ja yhteistyötahojen haikean hetken vuoro.