Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen Hyrkkälän kylän sydän, vanha koulu oli jälleen pukeutunut juhlapukuun keskiviikkona iltapäivällä.
Myyjäispöydän ympärillä käy melkoinen kuhina, yhdessä neulottuja sukkia taitaa sujahtaa moneen pukinkonttiin.
Vanhat hirret huokuivat lämpöä, uuden uutukaiset penkit odottivat istujia, ja pöydillä valkeat liinat sinivalkoisin kynttilöin ja kukkasin kruunasivat juhlan
Korea kahvipöytä runsain tarjoiluin oli katettu yhdelle pöydälle, toinen pursui myyjäis- ja arpajaistavaraa. Kylläpä sukkia olikin neulottu paljon!
Lähetyspiirin 90-vuotista taivalta juhlittiin kakkukahvein, jonka jälkeen laulettiin virsi 2 ”Avaja porttis, ovesi”.
Liisa Hyrkkänen kertoi piirin historiasta.
Piirin oli aikanaan perustanut Aapeli Manninen Potti-nimisessä talossa, nykyisin Pihamo. Lampaita oli kaikissa taloissa, villoja kerättiin, pestiin, kuivattiin ja karstattiin. Naiset kulkivat lähetyspiiriin kantaen rukkejaan olkapäillä, tai potkukelkalla. Parhaimmillaan yhdessä tupasessa surisi yhdeksän rukkia!
Ja kun lankaa saatiin, sukkia alkoi tulla. Rahat menivät lähetyksen hyväksi, vaikka alkuaikoina ei oikein edes tiedetty, mitä niillä aikaan saikaan. Nyt tietoa saa ihan toisella tavalla.
Tärkeä henkilö piirissä on ollut esim. Hilda Tiainen, Kierniemen Hilda. Hän oli myös pyhäkoulun opettaja, perheetön ihminen. Kun hän kuoli, Salmen Martta oli laittanut piirille kortin, että laittakaa vaikka puuristi Hildan haudalle, ja niin tapahtuikin. Historiapiiri ristin laittoi, ja Alli Kauppi, Liisa Hyrkkänen ja Marja Jurvanen istuttivat haudalle monivuotisen perennan, murtuneensydämen. Siellä se kesäisin kukkii.
Monenlaisia muisteloita oli myös perustajajäsenestä Eeva-Maria Hyrkkäsestä, joka vietti viimeiset vuotensa Kaskein vanhainkodissa.
Timo ja Riitta Kuutti lauloivat
Puheessaan kappalainen Timo Kuutti liikutti kuulijoita kertomalla, kuinka pikku Ruutin rukous oli Taivaassa kuultu jo viisi kuukautta ennen kuin hän oli osannut edes rukoilla. Rukouksella on ihmeellinen voima.
Arpajaisten jälkeen myös monesti lähetyspiirissä vieraillut rovasti Heimo Lipiäinen kertoi omia kokemuksiaan.Lämmöllä hän muisti herkut ja lämpimät sukat, mutta omaa laulutaitoaan – tai sen puutetta halusi myös korostaa. Uransa alussa oli näet joutunut kerran aloittamaan virren, mutta sen jälkeen ei kuulema enää pyydetty.
Toki hän laulullaan oli kerran tehnyt Eeva-Maria Hyrkkäsen onnelliseksi. Se oli sitä aikaa, kun Eeva-Maria oli ollut jo huonokuuloisena Kaskeissa. Joulun aikaan mieskuoro oli tullut laulamaan vanhuksille. Olivat käytävällä, ja huoneitten ovet auki, mutta eihän Eeva-Maria kuullut, vaan huuteli, että ”kovempaa, ei kuulu!”. Lopulta Heimo Lipiäinen oli mennyt aivan korvan juureen, ja laulanut ”kuoron tulkkina” Maa on niin kaunis. Ja tehnyt ihmisen onnelliseksi.
Jossain vaiheessa lähetyspiiriin olivat liittyneet myös Hyrkkälän Martat, samoja ihmisiä kun kummassakin kuitenkin on. Ja taitavia merkkihenkilöitä oli paikalla nytkin, juuri runoistaan stipendin saanut Terttu Kultanen, kahvipusseista mitä vain tekevä Alli Kauppi, aina valmiina auttamaan Anja Ramula ja monet monet muut.
Eikä miehistäkään tässä piirissä puutetta ole.