Naistenhurmaajat on päässyt hyvään alkuun Lemin Tapiolan näyttämöllä. Yleisö on kosijamiehille ollut suosiollinen.
Maiju Lassila (Päivi Pokkinen) on hyvin mielistynyt ylioppilas Petteriin (Arto Heimonen).
Näyttämöllä tarjotaan sellaista ihmissuhdesoppaa, että tarkkana on oltava, että rattailla pysyy. Mutta jos putoaa, ei se haittaa, sillä jo näyttelijöiden roolisuorituksista nauttii koko rahan edestä.
Kun alun kolmattakymmentä näyttelijää temmeltää pienellä näyttämöllä, väkisinkin on ahdasta. Ohjaaja Sami Sivoselta oli rohkea veto ottaa näin monen roolin näytelmä Lemin teatterille. Rohkea, mutta oikea. Nyt vanhojen konkarien joukkoon on mahtunut monta uutta näyttelijää osoittamaan, että uudessa ei ole vara sen huonompi.
Arto Heimosen Petteri on juuri niin epävarma ja kokematon kuin nuori mies naisten pyörityksessä voi olla. Kai Grén tekee aivan huikean työn kaksoisroolissaan, varsinkin saarnaaja Juoppina, himojensa riivaamana hengen miehenä.
Maija Hyväri Ellinä on luonteva ja pirteä ja Kalle Lahikainen kauppiaana täyttää hyvin paikkansa. Sirja Papinniemi Lempin roolissa ei ole rooli ollenkaan – hän on aito ja ajaton pikkutyttö.
Vanhoja konkareita on turha kehua, sillä jokainen kerrankin Tapiolassa käynyt tietää, millaisia luonnenäyttelijöitä, komeljantteja ja komediennejä Lemiltä löytyy.
Varmaa on, että roolit vanhetessaan vain paranevat ja yhteispeli hioutuu. Jos kuitenkin yhtä asiaa voisi miettiä uudestaan, olisi se toisen näytöksen alun rautatielavastus. Täydelle salille esiinnyttäessä kiskot eivät näy läheskään kaikille Salin takaosassa katsoja ihmettelee, minkä takia näyttelijät hyppivät ja kompuroivat.
Se on kuitenkin pientä, kun näytös itse ei kompuroi.
KAIJA LANKIA
Pystyykö Tahvo Suihko (Jari Kapiainen, vas.) rikkomaan Tynin perheen (Markku Peutere, Vilma Penttilä ja irja Papinniemi) perheen, nähdään seuraavan kerran ensi lauantaina.
Rooleista ja näytelmästä myös Lemin Kirjavan aiemmassa jutussa.