Eletään keskitalvea. Aurinko paistaa kuin helmikuussa, järven kattaa ensijää.
Auringon yhden aikaan piirtämä varjo kertoo kuitenkin, että keskitalvea eletään.
Tai olihan järvissä joulukuussa jo jää, mutta monikaan ei niistä – viisasta kyllä – vielä nauttinut.
Nyt, reilun viikon kestäneiden kipakoiden ja miltei lumisateettomien pakkasten jälkeen oli jäälle pakko mennä. Suksia ei viitsinyt esiin kaivaa, kun kuulemma jäällä oli vettä.
Totta se onkin: jäätymisen repäisemistä railoista on Lahnajärven jäälle noussut ja nousee yhä vettä. Suksen pohjat olisivat jäätyneet silläkin reitillä, minkä eukkomamma jäällä asteli. Tieroja kertyi kengän pohjiin.
Eukkomamma ei ollut ensimmäinen Lahnajärvellä retkeilevä.
On jäällä hiihdetty, luisteltu ja työnnetty lastenvaunuja. Retkiluisteluun onkin oivat kelit, kun lumipeite on ohut.
Talven ilot ovat viimein tarjolla. Eukkomamma ei kuitenkaan jäälle ketään käske, vaan kehottaa varovaisuuteen, sillä on kyse ensijäistä, joita kevätaurinko jo yrittää lämmittää.