Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen kirkon juhlavuosi jatkui viime viikonloppuna upealla kirkkonäytelmällä.
Savitaipaleen kirkko täyttyi neljään näytelmän esitykseen.
Ismo Tuhkalaisen oivallinen käsikirjoitus ja Arto Myllärisen loistava ohjaus täyttivät kirkon kaikkiin neljään näytökseen. Valot ja äänentoisto olivat huipputasoa, varsinkin näytöksen aloittanut sotakohtaus sai kirkon aivan tärähtelemään pommien voimasta, punaiset liekit nousivat korkealle kirkon kaarien alle – aivan mahtavaa!
Vähällä lavastuksella Mervi Helenius ja Aleksi Tiainen olivat saaneet kirkon historiaa rakennetuksi alttarille. Puvustuksesta oli huolehtinut työryhmä ja tuotannosta vastasi vankalla kokemuksellaan Välijoen Ns Riento Ry.
Monet rooleista olivat kaksoisrooleja, mutta niin paljon upeaa esittämistä pienestä seurakunnasta löytyy, että vielä poislähtevä kuulijakin pohti kirkon portaalla, että kuinka on mahdollista, että näin pienestä pitäjästä löytyy tällaisia esittäjiä. Erikoisesti jäi mieleen Sami Vesakoivun nuori sotilas -ja kuinka hän ehti mukaan kitaroineen vielä Sanna Pulkkisen johtamaan orkesteriinkin! Paavo Kallio ehti näyttämölle myös vakaasti ristiin uskovana Kirkkoherra Lars Wilhelm Durchmanina sekä hiukan boheemina lasitaiteilija Ola Forsellina. Näppärästi roolinvaihto kävi myös esim. Jouni Muukalta ja monelta muultakin.
Outi Kokko-Muhonen Eeva-Maria- kertojana sitoi kirkon historian tulipaloineen, sotineen, monenlaisine rakennusuunnitelmineen tähän päivään. Ja voi millaista taistelua rakentamisen aikoihin saatiinkaan aikaan mahtavan arkkitehdin Josef Stenbäckin (Jouko Saramies) ja rakennusmestari Ilmari Tikan (Tomi Tauti) välille. Arkkitehti kun ei suostunut tinkimään laadusta tippaakaan, ja hyvä näin. Mahtavat roolisuoritukset, ja loistavat valinnat rooleihin!
Musiikki kirkkonäytelmässä oli aivan upeaa. Virsiin teki mieli yhtyä, ja Jukka Leppilammen ”Vaikeimman kautta” oli kaunis ja liikuttava esitys. Heimo Hatakan sanat sopivat hyvin myös tähän aikaan, jossa rakkaudesta on tullut pintaliitoa, kun ei oikeasti uskalleta rakastaa. Tässä mentiin ehkä vaikeimman kautta, kun sota ja muut vastoinkäymiset olivat tehneet ihmisistä varauksellisia ja arkoja. Aikuisten ihmisten usko elämään vaikkapa sen vaikeimman kautta tuli kauniisti esiin Eeva-Marian ja timpuri-Iivarin ( Juhani Loukkola) varovaisen rakastumisen myötä.
Toinen samojen tekijöiden laulu ”Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?” sopi mainiosti Sami Vesakoivun ja Helmi Muhosen esittämäksi. Ihanasti Helmin kirkas ääni ja nuorten viaton rakkaus elämän vakavien kysymysten äärellä liikutti kuulijan sydäntä. Joukkokahtausten valtavat kuorot lauloivat vahvasti kulkiessaan pitkin kirkon käytäviä. Hyvä niin, sillä kirkossahan ei ihan helposti näe esityksistä juuri mitään, eihän sitä sentään ole teatteriksi rakennettukaan.
Päästiinpä tähän päivään. Turistit saapuivat Etelä-Karjalan kauneimmaksi äänestettyyn kirkoon ja tiekirkon iloinen opas Noora Mentula esitteli kirkkoa luettelemalla jopa nykyiset työntekijät yhtä vauhdikkaasti kuin Ukko-kuoro laulaa Savitaipaleen ukoista!
Tunnin esityksen jälkeen kirkkonäytelmä päättyi Pekka Simojoen säveltämään kappaleeseen ”Savinen taival”, jonka sanat ovat Anna-Mari Kaskisen ja sovitus Taisto Taalikaisen. Koko esiintynyt ryhmä taivalsi laulaen tätä savista polkuaan läpi kirkon , kunnes kokoontui alttarille kirkkaan sinisen kaariholvin alle, suojaan tuhannnen siunatun kiven.(kuva)
Esityksen jälkeen illan hämärässä esiintyjät kiiruhtivat vielä reippaina seurakuntakodille.
Tässä kaksi onnellista esiintyjää, olisiko Miina ja Manta, vai Riitta ja Ilona, jotka kertoivat olevansa todella onnellisia, että saivat olla mukana esittämässä tätä kirkkonäytelmää.
Maarit Pesu oli mukana ensi kertaa, ja kertoi harjoitusten alkaneen tammikuussa toden teolla, ja esitystä edeltänyt viikko oli jo ollut jokapäiväistä harjoittelua. Mukana oli paljon muitakin ensikertalaisia, ja lapsia ja nuoria oli mukana peräti 19, joten jatko vastaavanlaisille esityksille lienee taattu. Riittäneekö kokonaismääräksi edes sata, jos mietitään ihmisiä, jotka tähän huikeaan esitykseen ovat kortensa kekoon kantaneet. Hiukan on mietitty jo, että syyskaudella mahdollisesti olisi lisää esityksiä, kestäähän juhlavuotta vielä pikään.