Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Aurinkoinen matkapäivä pohjoiseen kertoi taas kerran, että Suomi on hyvin pitkä maa. Kun Iisalmeen asti maisema oli täysin lumeton, niin pikkuhiljaa varjoisissa metsissä ja peltojen reunamilla lumen määrä lisääntyi.
Lopulta alkoi olla harmaita aurauspenkkoja, järvien jäät eivät enää olleet paljaita liukkaan näköisiä rannoilta avoimia, vaan valkea hohtavan luminen kansi peitti suuretkin selät.
Jos jossain joet jo puskivat valtoiminaan läpi jäisten rantojen, niin joutsenia oli kymmeniä, jopa satakunta joutsenta oli kahdessa pitkälti sulassa joessa lähellä Kuusamoa. Telkät, sinisorsat ja koskeloparikin mukaan oli uskaltautunut.
Ja sitten oli tämä suuri selkä, keskellä leveä sula railo niin taivaan sinisenä että henkeä haukkoen piti ulos autosta päästä. Tuuli oli niin kova, että tuskin pystyssä pysyin, mutta kappas vain, pienen taskukamerani täysille zoomaamalla sain kuitenkin kohtalaisen söpön kuvan joutsenparista näin kaukana, hyvin lähellä Kuusamoa.
Ja vain muutama kilometri ennen Rukaa näitä rohkeita lintusia pyllyili nälkäisinä jäitten keskellä pienessä joessa. Kiire varaamaan pohjoinen pesälampi valkeilla linnuilla on kova!.