Teksti ja kuvat: Eija Vakkila
Viime lauantaiksi järjesti Savitaipaleen musiikkikoulun rehtori Sisko Taalikainen musiikkikoululaisille tutustumistilaisuuden kirkkourkujen maailmaan.
Kanttori Aino Juntusen johdolla Savitaipaleen kirkon urkuparvelle saapui kymmenkunta uruista kiinnostunutta lasta ja nuorta.
Puolisen tuntia kestäneen esittelyn aikana saimme tietopaketin urkujen rakentamisesta, tekniikasta, sekä soittotekniikasta verrattuna esimerkiksi pianon soittoon.
Sen jälkeen kaikki halukkaat saivat kokeilla, miltä tuntuu istua ison soittimen äärellä. Eikä ollut väliä, mitä soitti, sillä kanttori-Aino käänteli namikoita ja lisäsi tai vähensi äänikertoja kokeilijan kappaleeseen sopivaksi.
Siinä kuului yhtä hienolta sekä Toccatat ja Fuugat, että Jänis istui maassa! Mikä mahtava fiilis olikaan istua ”pöydän” ääressä, ja saada koko hieno kirkkosali soimaan! Kirkon isoista holveista ääni kertautui urkuparvelle täyteläisen muhkeasti, tekisi mieli käyttää jopa sanaa ”hevisti”.
Parituntisen session päätteeksi parvelta poistui kirkassilmäisiä, hymyssä suin myhäileviä nuoria.
Tapahtuma oli laatuaan, jos ei ensimmäinen, niin ainakin erittäin harvoin toteutettu, ja toisenkin tällaisen session voisi toivoa järjestyvän. Miksei esimerkiksi Lemille, jossa musiikkikoulu myös toimii?