Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaailivirta
Maailman tilanne on hyvin epävakaa, riitainen ja jopa pelottava, mutta Savitaipaleen kirkon kupeeseen on pystytetty komea Sovinnon patsas, upeasti silitetty kaunista kiveä oleva paasi, jossa käsi tarttuu käteen -mitäpä muuta sitä toivoo maailmaltakaan näitten muurien rakentamisen, pommien ja kaiken pahuuden sijaan.
Metsästysseurat ovat jälleen kutsuneet kylien väet peijaisiin. Herkulliset paistit ja keitot ohjelmallisine iltoineen ovat keränneet taas niin vanhat kuin nuoretkin yhteisiin pippaloihin. Tässä ollaan Hyrkkälän vanhalla koululla Hyrkkälän ja Orrain metsästäjien yhteisillä kemuilla. Väkeä oli jälleen koulun täydellä, ihan pieniä lapsiakin oli paljon mukana, arpajaispalkinnot mahtavat, keitto hyvää ja missään ei varmaan yhtä komeita ja herkullisia täytekakkuja kahvin kanssa!
Seurakuntatalo täyttyi ääriään myöten maanantaina 10.11., kun Kansan Raamattuseuran Tuula Hakkarainen tuli laulattamaan lapsuuden hengellisiä lauluja ja virsiä. Koskettava oli hänen oman lapsuutensa kertomus lehtolapsesta tähän päivään, ja ihmeellisestä rukouksen voimasta. Oikea äiti oli surrut huostaan otettua lastaan, ja itkenyt työtoverin olkaa vasten. Tämä oli luvannut rukoilla Tuulan puolesta, ja olikin niin tehnyt. Joka ilta. Tottahan sitten joskus vuosien mentyä tapasivatkin, ja saivat todistaa rukouksen voimaa, kun pieni turvaton tyttönen oli saanut hyvän kodin, ja voi tehdä ilotyötä musiikillisissa merkeissä. Kuvassa diakonissa Tuija Tiainen antaa seurakunnan muistiaisen Hakkaraiselle runsaan yleisön nauttiessa jo lähtökahveista.
Myyräntorjuntatyötä tehtiin Mäntyperällä kolmen miehen voimin. Pönttömestari Paavo kiinnittää varpuspöllönpönttöä kelopuuhun metsänomistaja Arton seuratessa operaatiota hyvillä mielin. Ville on hakemassa toista pönttöä autolta.
Varpuspöllön pönttö on aika iso ja painava, ja niitä on hyvä laittaa kaksi aika lähekkäin, sillä pöllö pitää toista usein varastonaan, jossa saattaa olla pahan päivän varalle uskomattomia määriä myyriä, hiiriä, päästäisiä, ja lintujakin.
Varpuspöllö pesii mielellään kuusikoissa.
Kerrotaan, että jo kaukaa huomaa, jos pönttö on asuttu. Pöllö näet siivoaa kaikki ruuantähteen ulos pöntöstä, joten ”piha” saattaa olla sotkuinen. Metsässä oli aikanaan ollut jo yksi pönttö, jonka metsänomistaja oli laittanut kannon päähän myrskyn kaadettua pesäpuun. Pönttö oli vielä niin hyväkuntoinen, että sekin ripustettiin uuteen paikkaan. Sisällä oli pesä, luultavasti talitiaisen.
Nyt toivotaan kovasti Mäntyperän runsaille myyräkannoille harvennusta varpuspöllön asumusten myötä.