Talvi on tehnyt liukkaasti ja jäisesti tuloaan. Mutta se tuli kuin tulikin.
Iltalenkit olivat loppuviikosta aikamoista ektstriimiä. Luunmurtumien uhallakin piti kolmen kilometrin iltalenkeistä pitää kiinni. Tapa kun on tiukassa eikä siitä voi lipsua, vaikka kuinka kengät lipsuisivat.
Tienpinnat, erityisesti kävelyteiden pinnat, ovat olleet kuhmuraisia ja jäisiä, päällään joskus peittävä ja pettävä kerros lunta. Ei pidä kumisaapas, ei talvikenkä eikä oikein liukuestekään talvikengän pohjassa, kun suojalumi pakkautuu tieraksi kengän ja kumin väliin eivätkä nastat yllä kunnolla jäähän asti.
Maanantaina oli sen verran pakkasta, että pahin liukkaus oli hellittänyt ja pakkaslumi pehmensi askelta. Huopatöppöset lipsuivat vain vähän ja askel oli keveä. Pitkästä aikaa iltakävelystä nautti ihan liikuntanakin.
Lenkin päälle tietenkin kutsui sauna ja kylmä allas. Eukkomamma onneksi teki lumitestin ja havaitsi sulamattomasta lumesta, että sen ja veden välissä oli riitekerros. Ei erehtynyt mamma heikolle jäälle, vaan osasi rikkoa sen ennen jäistä kylpyään. Nyt on kesäturkit heitetty ja talvikylvyt aloitettu. Todella virkistävää.
Iltalenkeistä vielä sen verran, että nyt on kotiin päässyt pitkään suljettuna ollutta kävelytietä pitkin. Samalla on voinut läheltä katsoa, miltä kirkonmäen kerrostalo näyttää. Tapuliaukion puolelta siihen alkaa jotenkin tottua, kun muutakaan ei mahda. Mutta alarinteen puolelta talo ei millään asetu maisemaan. Tai sitten maisema ei asetu taloon ja sen autokatoksiin. Vai mitä mieltä olette Lemin kirkonmäen uudesta ilmeestä:
Kuvaa ei ole manipuloitu mitenkään, vaan juuri tältä näyttää maisema, kun kävelytietä nousee kirkkoa kohti. Ei mikään postikortti.