Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Vuodenvaihteen talvilintulaskenta reitit on taas tältä erää kuljettu. Seuraavan kerran lintuja lasketaan helmikuun lopun ja maaliskuun alun aikoihin, jolloin jo saattaa muuttolintujakin näkyä.
Savitaipaleen Hyrkkälässä talvilintulaskenta kerää aina ison porukan.
Tämä Helsingin yliopiston alainen jokaiselle sopiva linnuston seuranta on tärkeää tieteellistä tutkimusta, sekä lisäksi mukavaa talvista retkeilyä, joka on alkanut jo 1956 talvilaskentana. Myöhemmin mukaan tulivat syyslaskenta (1975) ja kevätlaskenta (1967). Reittejä on puolentoista tuhatta, joista kaksi Mäntyperällä ja yksi Hyrkkälässä. Näitä reittejä on pyritty kulkemaan kylien väen voimin.
Mäntyperällä kävi talvilaskennassa ohrasesti, sillä lyhyelle 3,5 km:n reitille piti tulla mukaan kaupunkilaistyttöjä, mutta niinpä kävi, että vettä satoi kaatamalla, eikä tytöillä ollut kunnon sadevarustusta mukana lomalla. Niinpä laskin reitin yksin, vaikkei juuri mitään laskemista ollutkaan. Jokunen korppi ronkkui, tiaiset tiuskuttivat harvakseen, mutta kotiin palasin rättimärkänä -taisin ottaa oikein selfien, kun vesi tippuu hiuksista pitkin poskia! Lajeja reitiltä löytyi 11, joista parhaat ruokinnalta, mustarastas ja harmaapäätikka.
Mäntyperän laskijajoukko sateisessa metsässä kutistui yhteen.
Mäntyperän pitkällä (5km) reitillä ei onni myöskään suosinut, senkin jouduin laskemaan yksin, sillä talviset taudit olivat kaataneet kylän väkeä toimettomaan tilaan. Laskentaan on uutuutena tullut myös nisäkkäiden havainnointi, jäljet eivät kelpaa, ja se harmittaa. Vielä näkyivät näet villisikojen polut, oli tuoreita hirven, jäniksen, metsähiiren, rusakon, näädän, päästäisen ja kärpän kauniita kuvioita puhtaalla lumella.
Vesistöjen varsilla vielä eilen nähdyt sinisorsapari ja koskikara loistivat poissaolollaan, mutta pellon laitamalla oli kahdeksan teertä, puukiipijä ja muutama punatulkkukin näyttäytyi. Metsäosuudella ronkkui tietenkin korppi, palokärki hakkasi kumeasti tyvipuuta, pyy pyrähti lentoon, mutta metsosta oli jäljellä vain jäljet. Taisi kuitenkin tulla 14 lajia.
Kurhilan reitti Hyrkkälässä on perinteisesti ollut Marttojen reitti, ja aivan ennätysporukka meitä kertyi nytkin, 13+ allekirjoittanut! Mukana oli myös kaksi innokasta nuorta miestä Robin ja Eero, jotka hurauttelivat pitkät mäet pulkillaan alas. Jossain vaiheessa jo monena vuonna mukana ollut 4-vuotias Robin, kipitti kiireesti kertomaan, että ”minä havaitsin tuolla pyyn jäljet!”
Eerolla ja Robinilla olivat pulkat matkassa kulkua jouduttamassa.
Näin isolla porukalla lajejakin löytyi paljon. Jo maaseutuasutuksen tietämiltä kymmenen lajia, joista harmaapäätikat, isot tiais- keltasirkku- viherpeippoparvet riemastuttivat, ja listoille kelpuutettiin tietenkin myös närhit ja harakat. Punatulkut viheltelivät: huomatkaa meidätkin!
Metsä oli jo hiljaisempi, mutta kyllä sieltäkin löytyi mustarastas, puukiipijä, tikkoja ja rätkiä ja kaksi pyytäkin. Lisäksi nähtiin pöllön jäljet -se oli sukeltanut saaliin hangesta.
Kun näiden kaikkien maamme reittien tulokset lasketaan yhteen, on helppo huomata kuinka esimerkikai harmaapäätikka on todellakin yleistynyt, samaten naakka ja laulujoutsen, sen sijaan varpunen on vähentynyt kovin. Talvenaikainen kannan vaihtelukin on mielenkiintoista, keltasirkkuja oli syyslaskennassa normaalisti, mutta talvella sitten niukasti ja keväällä jopa todella vähän.
Edessä on vielä kevätlaskennat näillä reiteillä, olet tervetullut mukaan! Mutta ensi sunnuntaina 25.1.-15 klo. 13.
pidetään Päivi ja Matti Pihamon pihassa Pihabongaustapahtuma lapsille. Päälle säänmukainen asu, mahdolliset kiikarit, omat eväät ja makkarat. Päivi on luvannut laittaa nuotion pihaan, jossa on myös monenlaisia kotieläimiä, se aasikin!