Eukkomamma ilahtui suuresti havaitessaan, että Lahnajärvelle on ajettu latu. Kuulemma jo viikolla. Nyt sunnuntaina ehti eukkomammakin lykkimään.
Enimmäkseen ladut ovat kuivat, vettä on vain paikoittain.
Aika myöhäiseksihän tämän hiihtokauden avaus meni, mutta ei verrattuna viime talveen. Eukkomamman kirjanpidon mukaan ensimmäiselle lenkille silloin pääsi tammikuun 28. päivänä – ja viimeiselle Lahnajärvellä reilu viikko myöhemmin. Toivottavasti tämä talvi on kelien puolesta parempi.
Lahnajärven latu on kyllä mainio osa Lemin latuverkostoa, ja on hienoa, että se on taas järvelle tehty. Eukkomamma ei suinkaan ole ainoa, joka sitä pitkin lykkii; viikonlopun aikana kelistä ja ladusta nauttinut hyvin moni.
Jäälle nouseva vesi tuppaa kiusaamaan, nytkin Vuolteen puoleisella rannalla on kostuneita paikkoja. Mutta eivät sukset veteen uppoa eivätkä niiden pohjat jäädy, tarvittaessa märkäpaikat pystyy kiertämään. Ja jos yöllä on pakkasta, kosteat paikat kyllä kovettuvat.
Nautitaan siis taas talvesta, kun se meillä on.