Eukkomamma kävi jälleen Tampereella. Pitkästä aikaa junalla. Se on mukavaa kyytiä, vaikkakin kovin kallista ainakin äkkilähtöinä.
Takaisin tullessa pääsi testaamaan uuden raviontolavaunun yläkerran. Maisemia olisi siitä ollut mukava katsella, jos vain olisi ollut valoisaa.
Millaisellahan vaunulla Ruotsin kuninkaalliset torstaina matkustavat? Mukavampaa varmastikin junalla kuin räntäsateista Kuutostietä korottaen.
Tampereella eukkomamman aika meni eukkomammaillessa lapsenlasten kanssa. Kaupungin menoon ja meininkiin ei juurikaan tuntumaa tullut.
Paitsi marketeissa. Kuinka mukavaa olikaan Citymarketin pankkiautomaatilla kuulla itseään nuorempien miesten puhuvan asiaa: Ruaveden taisteluista, punaisista ja valkoisista ja siitä, olisiko 1918 tapahtumia hillinnyt, jos omistava luokka olisi tullut eres vähän vastaan… ehtaa Tamperetta, jossa aatteet vielä elävät.
Ja ruukabussissa elikkä nyssessä oli mukavaa, kun kuljettaja sanoi jokaiselle autoon nousevalle moro. Ettäkö muka hämäläiset olisivat juroja – kaikkea muuta.
Junan ikkunasta eukkomamma huomasi, että on Tampere myös muuttunut:
Siinä se nyt seisoo, se tornihotelli. Ihan hieno.