Keskiviikkona ovensa avannut Lemin Vanha pappila näyttelyineen kiinnostaa ihmisiä. Pappila on myös puoti ja kahvila.
Käsityöläisten puoti siirrettiin museon nurkkakamarista pappilaan. Mirja Koivunen on yksi vastaavista puodin pitäjistä.
Koivunen iloitsee valoisista ja avarista tiloista, jossa tuotteet pääsevät näyttävästi esille. Ajatus rientää jo ensi syksyyn ja joulusesonkiin: pappila on mitä mainioin paikka joulumyyjäisille.
Myymälä on avoinna aina, kun Juha Metson valokuvanäyttelykin eli tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin kello 14-18, lauantaisin ja sunnuntaisin kello 11-16.
Entisessä kunnanhallituksen kokoushuoneessa on nyt kahvila.
Kahvinkeittäjinä vuorottelevat Lemin eri järjestöt. Kahvipäiviä on viikossa kolme: tiistai, torstai ja sunnuntai. Lisäksi ryhmille voidaan järjestää erillisiä käyntejä ja kahvituksia. Ajanvarausnumero on 040 543 1616.
Valokuvanäyttelyn ohella katsomista riittää remontoidussa pappilassa. Väliseiniä kaatamalla, vaaleaksi maalaamalla ja toimistohuonekaluista ja -tavarasta vapaana talon sisämittoja on kasvatettu.
Yläkerran salissa valokuvien ohella katseen vangitsevat kakluuni ja sohvaryhmä.
Sohva ja pöytä ovat myös alakerran pääsalin nurkassa.
Salissa on myös piano, ja siellä tullaan kesän musiikkijuhlien aikaan pitämään yksi konsertti.
Uusi peltikatto hallitsee ulkoasua. Sen mansardimuodosta on talo helppo tunnistaa ilman osoitettakin.
Osoite on Toukkalantie 5.
Talon suunnitteli jyväskyläläinen arkkitehti Toivo Salervo, joka toimiessaan kouluhallituksen arkkitehtinä suunnitteli useita kouluja, muun muassa Peltolan koulun Lappeenrannassa. Salervon käsialaa on myös suomalainen käsialakirjoitus ennen viime vuosien uudistuksia.
Tarina kertoo, että Salervon toimistossa harjoitteli arkkitehdiksi muuan Alvar Aalto. Salervo ei hänen kykyihinsä uskonut, vaan suositteli tälle lehtimiesuraa.
Juttua korjattu 24.5. jättämällä keskiviikko pois näyttelypäivistä.
Alimmaisessa kuvassa yläkerran ikkunarivin oikeasta reunasta katselin eräänä kesäyönä, kun kotiseutumuseo oli ilmiliekeissä. Päivällä oli uunissa paistettu särää Hvitreskin kartanoon vietäväksi. Pappilan kesälammas oli lahdattu kiireesti tilauksen mahdollistamiseksi. Silläkin tavalla kotiseututyö ja seurakuntatyö toimivat sulassa sovussa. Muutaman päivän kuluttua kirkossa pidettiin myös virsilaulutilaisuus uuden museorakennuksen aikaan saamiseksi. Tässä vain yksi esimerkki siitä, miten Lemillä toimittiin akateemikko Kustaa Vilkunan kehotuksen mukaan. Lemin särän julkistamistilaisuudessa v. 1973 hän nimittäin kehotti: ”Pitäkää Lemin särä ja lemiläinen virsilaulu rinnakkain!”
Tällaisia muisteluita nousee mieleen pappilan viimeisen asukkaan harmaisiin aivosoluihin. Hyvällä mielellä olen katsellut kuvia ja toivon menestystä Lemin kulttuuripitäjälle!