Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kesken kevätkiireiden Mäntyperän eukko pääsi käymään Hailuodossa. Vähän ennen kuutta aamulla lähdettiin ajelemaan, jotta ehdittäisiin rauhassa ajella lautan aikatauluja ajatellen.
Kalastusalukset kuuluvat Hailuodon maisemaan.
Keväisen kotimaan aurinkoinen päivä näytti helakat kevätvärit, valkoiset joutsenet vihreillä pelloilla, harmaat kurjet maanvärisillä,kylvöä odottavilla pelloilla, tulvivat purot ja kimaltavat järvet.
Loppumatkasta tuli sen verran kiire, ettei ehditty Uljuan tutulle kioskille lettukahveille, ja ihanan Nakkulan kioskin ohikin oli ajettava, vaikka oikein mahanpohjaa kivisti, kun ajatteli sen herkullisia annoksia! Ja lautalle ehdittiin neljä minuuttia ennen sen lähtöä! Meriluoto-lautta nielee uskomattoman paljon autoja, ja puolen tunnin merimatkan aikana sen taakse kertyy huima määrä lokkeja, jotka etsivät herkkupalaa lautan pyörteistä.
Ajetaan läpi saaren. Kaksi kauppaa, pankki,ravintoloita, emutarha,kiertoajeluita, vaikka mitä on tarjolla. Maanviljelijät traktoreineen pöllyttävät peltojaan ja kylän jälkeen tie Marjaniemeen kulkee ihmeellisten aaltomaisten jäkäläkankaitten läpi. Täällähän on joskus yritetty jopa poronhoitoa!
Marjaniemi
hukassa
Emme löydä vanhaa Marjaniemeä. Leirintäalue on jotenkin poissa, emme löydä edes ravintolarakennusta. Jotain tuttua on, mutta rantamaan on kohonnut valtavia kerroksellisia punaisia mökkejä. Kaikki on hiljaista, ei täältä löydy yöpaikkaa! Joku yksityinen on kuulema ostanut paikan, rakentanut huimasti ja on nyt konkurssissa.
Ajamme tien päähän, majakan varjoon ja käymme kysymässä Villi-Pohjolaksi muuttuneesta Luotsihotellista, pääseekö majakkaan. Eivät tiedä palkkaako kunta edes kesäksi työntekijää. Eivät tiedä oikein mitään, mutta saamme puhelinnumeron, josta voi kysyä mökkiä. Lopulta majoitumme ulkopuolelta pieneen, sisältä varsin tilavaan Villa Hylkeeseen.
Lintuja tornista
ja rannalta
Etsimme yhden lintutornin. Kirkkosalmen lintutorni osoittautuu varsinaiseksi luomukseksi, siinä on piiitkä liikuntarajoitteisille rakennettu luiska tornin keskitasanteelle asti.
Tätä luiskaa käytetään myös Teatterifestivaalin katsomona!
Lisäksi torni on aivan upealla paikalla. saimme ihailla kahta kylläistä merikotkaa, joista uhkarohkea ruskosuohaukka yritti nyppiä niskahöyheniä, kurkia, kalasääskeä, ampuhaukkaa,ristisorsia oli myös pelloilla! Kaulushaikara puhalteli, nokikana nykivin liikkein ruo’ikon laidassa, lapasorsa, harmaasorsa, sinirinta , ah, kunpa olisi ollut kiikarin lisäksi putki!
Käytiin vielä kävelemässä meren rantamalla osittain dyynihiekan peittämää lautapolkua myöten. Merinätkelmä puski jo nuppuja, osittain hiekkaan hautautuneena kuollut hylkeenpoika, hyvin vähän roskaa – rantakausi ei ole vielä alkanut, olimme ensimmäiset turistit! Valtava keltavästäräkkiparvi pyrähteli edellämme, meriharakka ja tylli piipahtelivat rantaviivalla, punajalkaviklo nousi kalamajan katolle ilta-aurinkoon, pelloilla ruokailleet merihanhet tulivat vesiin kellumaan pilkkasiipien seuraan. Muutamat kalastusalukset piirtyivät iltataivasta vasten uinuen vielä talviunta.
Yöllä tuli sade.
Sumuisessa säässä ikkunan takaa loisti majakan valo.
Aamulla toisessa ikkunasta näkyi meren takaa sadepilvien alta aivan kapea lupaus kauniista päivästä.
Aamurusko valaisi mökin punaisena.
Täällä olisi ihana viettää vaikka viikko, mutta kotiin lähdettiin. Tällä kertaa lautta oli Merisilta, sillä tuli saareen 19 autoa, enemmän meitä saaresta lähti. Kotimatkalla löytyi jälleen yksi mainitsemisen arvoinen upea pysähdyspaikka. Se on Lestijärven uimaranta. Laaja nurmikenttä, jossa kolme rantalentiskenttää, tosipaljon hyviä tukevia pöytiä ja tuoleja, grillikatos ym.Joskus kannattaa siis poiketa Toholammelta tielle 775, Lestijärvelle. Hyvää matkaa!