Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta kyllähän siitä kauneudesta oli jo aikaa. Vuosien myötä hän oli harmaantunut, rypistynyt ja pullistunut, mutta aika iloisena ja onnellisena hän asui kaukana Korpimetsän keskellä omassa linnassaan Mustavalkoisen kissansa kanssa.
Ja koska Mummokuningatar piti niin kovasti letuista, hän oli hankkinut myös Kesäkanan. Se oli valkoinen kana ja hyvä munimaan. Joka päivä se muni suuren valkoisen munan.
Mummokuningatar oli tehnyt sille suojaisan pesän, mutta eräänä aamuna pesässä ei ollut munaa, ei kanaa! ” Miaauuh” naukaisi Mustavalkoinen kissa, ”jospa haukka on vienyt sen, tai kettu…”
Molemmat jäivät miettimään ja ihmettelemään kanan katoamista. Käki kukkui puutarhan laitamalla onnenvuosia, ja kas vain , sillä oli vaimokin mukana. ”Kukkuu, kultasein” kutsui Herra Käki puolisoaan.
”Täällä on turvallisen tuntuinen laulurastaan pesä, minäpä otan älypuhelimellani kuvan, täällä on jo viisi sinistä munaa…” Ja Rouva Käki alkoi ohjeen mukaan valmistella samanlaista taivaansinistä munaa, jossa oli pienen pieniä mustia pilkkuja.
Ja arvaatkos mitä? Herra Käki kukkui vimmatusti sillä aikaa, kun Rouva Käki pudotti rastaan pesästä yhden munan ja pani sinne tilalle omansa rastaan hoidettavaksi. ”Kuulepas, ukkoseni, minulle jäi vielä hiukkasen sinistä väriä”, pulisi Rouva Käki, ”etsipä huomiseksi leppälinnun pesä.” Ja sitten Rouva Käki meni nukkumaan, mutta Herra Käki kukkui koko yön ja etsi leppälinnun pesää.
Aamulla hän johdatti sitten vaimonsa linnan pihaan tiaispöntölle, jossa oli leppälinnun pesä, ja kauniita pieniä sinisiä munia monta! ”Voi ukkoseni, kurkottele nyt tuolta yksi malliksi, niin nopeastihan minä noin pikkuisen pyöräytän”, rupatteli Rouva Käki.
Mummokuningatar ja Mustavalkoinen kissa ihmettelivät touhua. Jos jonkinlaisella koukulla Herra Käki yritti, ja lusikalla lopulta onnistui uupunut Herra Käki. ”Voi ukkoseni! Menipä siinä aikaa!” tuumasi Rouva Käki tohkeissaan, ”minulla on muna ollut valmiina jo pitkään, luulin jo, että se kuoriutuu ennen aikojaan!”
”Voi-voi-voi” huuteli silloin Neiti Käenpiika, ”kyllä ne nyt taas touhuaa, ja sitten sitä eletään kuin elopellossa, ja me muut saamme tehdä työt! Minullakin menee kaikki aika herrasväen jälkiä siivotessa, ja oma pesä on kuin rosvoluola!”
”Kukkuu, kultasein,” suostutteli Herra Käki, ”nyt kun opimme nuo pönttöhommat, tehtäisiinkö vielä yksi lapsukainen talitiaiselle. Laitapa tietokoneesi raksuttamaan, saman kokoinen muna kuin eilen, mutta ei sinistä, vaalealle pohjalle ruskeita pilkkuja”.
Mummokuningatar pyöritti ihmeissään päätään, nappasi Mustavalkoisen kissan syliinsä ja lähti lämmittämään makaroonilaatikkoa.
Mutta käet jatkoivat puuhiaan joka päivä. Kerran he löysivät pensaan juuresta pesän. jossa oli suuri valkea muna. ”Voi ukkoseni”, henkäisi Rouva Käki, ”tuohon minä en pysty!” ”Kukkuu, kultasein, eipä tarvitse pelata värien kanssa, pullautat vain valkoisen munan…”rohkaisi Herra Käki. Mutta Rouva Käki ähki ja ähki, tuumasi, ettei pysty, ei pysty.
Silloin Herra Käki rupesi kertomaan ihanasta lomasta, joka heitä odottaisi – sellainen aikuisten loma kaikilla mukavuuksilla ilman häiritseviä lapsia. Ja kun aikansa yritti onnistui Rouva Käki pullauttamaan komean valkoisen munan toisen viereen, niin samanlaisen, ettei niitä pystynyt toisistaan erottamaan.
Seuraavana aamuna Mummokuningatar sai kanansa takaisin, muni se yhden lettumunankin, mutta hävisi heti taas pensaikkoon. Tätä se jatkoi viikkotolkulla kunnes eräänä päivänä tapahtui jotain kummaa!
”Kot-kot-koot, katsopas Mummokuningatar mitä sain aikaiseksi” kehui Kesäkana ylpeänä, ”Minusta tuli äiti. Tässä on pieni kullankeltainen tyttäreni Tipu ja harmaa Kukkopoikani Kalle. Sanokaapa nyt kiltisti päivää Mummokuningattarelle ja Mustavalkoiselle kissalle!”
”Piip-piip-piip” sanoi Tipu vienosti, ja niiasi nätisti. Mutta arvaatkos mitä sanoi Kukkopoika Kalle? Se oikaisi kaulansa, nosti pitkän pyrstönsä ja raapaisi jalallaan maata. Samalla sen ääni kaikui yli koko pihan, puutarhan ja korpimetsän ”Kukkuu-kukkuu-kukkuu”!
Sen pituinen se.
Väritä kuva tietokoneen piirustusohjelmassa tai tulosta se ja väritä liiduilla.