Eukkomammaa kyydittiin kolmen valtakunnan valtateillä. Pelkääjän paikalla ehti tehdä havaintoja teiden kunnosta ja kuvat useita asvalttityömaita.
Norjassa ja Ruotsissa saimme jonottaa monella työmaalla. Työmaiden kummassakin päässä oli liikenteenohjaaja pysäyttämässä, ja välillä suhasi ”safety car” vetämässä autojonon työmaan ohi. Näin ei ensimmäinenkään autoilija eksynyt vastalasketulle asvaltille.
Ruotsissa tietyömaille olisi ollut enemmänkin tarvetta kuin Norjassa. Vastaavaa pomputusta urissa ja painanteissa ei Suomessa – ei edes Etelä-Karjalassa – ole totuttu kärsimään, kuin mitä Ruotsin Lapissa tunnutaan siedettävän.
Suomen teillä ei äkkiseltään tuntunut olevan korjaustarvetta sen paremmin kuin korjaajiakaan. Yksi työmaa sentään yhytettiin.
Reissun ilahduttavin työmaa löytyi läheltä, melkein kotoa ja melkein valmiina.
Hienoa, että valtiolla on vielä rahaa päällystää teitään. Niittokoneen kuljettajan palkkaamiseen sen sijaan ei ole tänä kesänä varaa ollut – mikä ei sinänsä ole pelkästään huono asia.