Eukkomamma on tippunut kelkasta – tai ehkä säräkaukalosta – jo aikaa sitten. Mamma kun luuli, että särä on ensisijaisesti lemiläinen ja ehkä jossain määrin eteläkarjalainen ilmiö. Ehei.
Viime viikon Suomen Kuvalehdessä oli juttu sunnuntain vietosta eri puolilla Suomea. Eräs haastateltava oli brunssilla Helsingin Kalliossa, suositussa marokkolaisessa ravintolassa. Marokkolaiseen sunnuntaibrunssiin, kuuluivat grillatun lohen ja kookoskasvisten ohella säräjuurekset. Varsin marokkolaista!
Eukko tietty googlasi tämän ravintolan ja sen sunnuntaibrunssin, Marrakech Madness Brunch’in. Ja googlasi sitten säräjuurekset muutenkin, ja niitähän oli pitkä lista monissa resepteissä. Käytännössä lie kyse pakastejuureksista, joita säräjuuresten nimellä keittiöille valmistaa ainakin yksi vihannespakkaaja. Ei sentään ihan Marokossa, vaan Kyrössä Turun liepeillä.
Siellä suunnalla, Naantalissa, säräjuures on päässyt osaksi vanhusten valmisaterioita, yksityisen valmisruokayrittäjän ruokalistalle – karjalanpaistin ja keitettyjen perunoiden kanssa samaan muovikippoon.
Googlaamalla pelkän särän tullaan takaisin Lemille; liki jokaisessa särälinkissä on etuliitteenä Lemin – ja niitä on paljon. Mutta on sekaan mahtunut yksi kirjoitusvirhekin, nimittäin Levin Särä. Ja arvatkaas millaista särä on Lapissa? Ei ollenkaan syötävää, vaan lomamökki laskettelurinteiden tuntumassa. Hauska oivallus leviläisiltä, vaikka mökki nyt ei kovin tyylikäs olekaan.
Joskus 1970-luvulla yritin virittää Lemillä ajatusta, että ryhdyttäisiin kasvattamaan lampaita omalla paikkakunnalla. Asia toppasi kysymykseen aitauksen hankaluudesta. Tämä ongelmahan on nyt hoidettu tekniikan avulla. Mitä siellä nyt tuumitaan?