Maaliskuun kääntyessä kohti loppuaan luonto on näyttänyt hienon talvisen kylkensä.
Kruununa ovat olleet kuutamoyöt, keskiviikkoa kohti aina vain täydemmät.
Kuuta on voinut ihailla kuljeskelemalla kantavilla hangilla metsissä, pelloilla ja järven jäällä.
Päättyvän talven ladut ja kelkkareitit kirjovat jään pinnan kuin kaava-arkin.
Kevätjään kestävyyttä saa jokainen arvella ihan itse. Kulkijan korvissa se paukkuu ja kumisee – ehkä kiristyvää pakkasta aurinkoisen päivän muistoja.
Aurinko ei hellitä heti illallakaan, vasta seitsemän maissa suostuu painumaan mailleen.
Ja sunnuntaina ilta ottaakin jo pitkän harppauksen kesäajan lisätunnin myötä. Silloin onkin jo täysi kevät, ennusteet lupaavat.