Hyrkkälässä rysähti

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Rakennusten ympäröimään pihapiiriin Savitaipaleen Hyrkkälän mäelle tuli kutsu ”Nyt se kaatuu!”Eipä muuta, kuin ihmettä katsomaan.

Kun käännyin pihatielle, edessä oli traktori, jonka perässä oli vahvaa vaijeria, ja edessä joku ryteikkö.

Jostain sumun ja ryteikön keskeltä kuului ääniä, ja lopulta sininen ja punainen pikku-ukko pullahtivat esiin valtavien oksien seasta.

Taustalla seistä tökötti vielä yksinäinen varjossa kasvanut näreen ruipake, joka kaadettiin paksun köyden avulla, jotta se kaatui oikeaan suuntaan, eikä rakennusten päälle.

Harpoin lähemmäs, ja katsokaas ihmettä! Siellä seisovat varsinaiset sankarit, traktorimies Teuvo Ramula sinisissä ja sahamies Seppo Järvimies punaisessa.

Ja katsokaa, kuinka läheltä rakennusta tämä jättiläinen piti kaataa. Toisella puolella olisi ollut pihapiiri istutuksineen, ainoa kaatosuunta oli juuri tähän.
Varsinainen temppuhan se oli. Ensin piti karsia oksia, jotta saatiin vaijeri puuhun – oksatkin olivat halkaisijaltaan 45 senttiä, eli kohtalaisen rungon paksuisia. Vaijerilla varmistettiin kaatosuunta, ja traktorilla vedettiin avuksi, kun kaatokolo oli tehty, ja kantoa sahattu niin, että puu oli valmis kaatumaan.

Yksi iso oksa oli ensin sahattu alta pois, ettei se ponnahuttaisi yhdeksänhaaraista jättiläistä rakennusten päälle.
Noin 85 cm halkaisijaltaan oleva tyvi ponkaisi korkealle ilmaan, kun yli 60 vuotta paikalla (ainakin) kasvanut puu kaatui.

Sen varmaa ikää ei tiedä ehkä kukaan, pihalla ovat taapertaneet Jurvasen Pertin sisarukset, kasvaneet yhdessä pienen puun kanssa. Kaatajat vitsailivat, että 50 vuotta sitten puu olisi ollut helpompi kaataa.

Nyt työtä riitti vielä rojahduksen jälkeenkin. Tässä köysi on jo selvitelty oksistosta.

Anja Ramulan tarjoaman mainion muonituksen jälkeen alkoi puun pätkiminen ja oksien selvittely. Jättiläinen oli reilusti yli 20-metrinen, ja siitä jätettiin muutama erikoisempi pätkä vastaisen käytön varalle. Muutoin sen kohtalo on polttopuupinossa.